1942 "Tässä on Kerstin ja Minä ja minun pyörä ja Kerstins koira ja se on Tollin pentu"

 Ihmettelin, kuinka ruotsalaiset osasivat samoja lauluja kuin mekin. Vasta myöhemmin opin tietämään ettei musiikki tunne rajoja. Kun esim. lauleskelin itsekseni levon hetki nyt lyö, pappa alkoi välittömästi viheltää sävelmää. Hän oli hyvä siinä lajissa. Olin usein seuraneitinä hänen sairasmatkoillaan. Kun autoradiota ei ollut, huolehdin minä musiikista. Laula suomalaisia lauluja, pyysi pappa!  Minä lauloin ja kohta pappa vihelsi mukana. Pappa saattoi sanoa, että älä Airi loukkaannu jos korjaamme sinun ääntämistäsi. Siitä voi olla joskus sinulle hyötyä.

Takaisin kotisivulleAlkuunEdellinenSeuraavaViimeiseen