Kävin Nordmalingin kansakoulussa 3., 4. ja 5. luokan. Kaikki olivat ystävällisiä ja minä menestyin hyvin. Olin oppinut - kiitos perheen tuen, hyvän ruotsinkielen taidon alusta alkaen. Mamma kuulusteli läksyt. Kerstinin tuki niinikään oli tärkeä. Sota oli Suomessa lyönyt leimansa kaikkeen, myös koulunkäyntiin. Suomenkielen taitoni oli aluksi heikko ja opettajat olivat ankaria. Laulaa minä osasin. Opettaja Paavo Sarkkama valitsi minutkin kaupungintalolla esitettävään satunäytelmään. Siitä sitten kehkeytyi aikanaan suuren suosion saavuttanut Pienet Sydämet laulunäytelmä.