Äiti kyseli perääni varsinkin mamman kuoleman jälkeen. Hän arveli minusta olevan vaivaa, mutta pappa halusi minun toistaiseksi jäävän. Pappa toivoi minun käyvän oppikoulunkin siellä. Mamman poismeno se oli ja rauhan tulo, jotka ratkaisivat paluuni kotiin. Jätin Ruotsin kauniina toukokuisena päivänä 1945. Junalla Tukholmaan, laivalla Turkuun ja junalla taas Ouluun! Eräs ympyrä elämässäni oli sulkeutunut.