Onnellinen maalari kellotornissa, 140x110 cm. Akryyli.

Parasta muistojeni Viipurissa on linna ja lukuisat tornit. Maalaan niitä yhä uudestaan, niin kuin eräät taiteilijat maalaavat naista. Työhön on paneuduttava suurella pieteetillä lisäämättä tai poistamatta mitään. On pyrittävä runollisuuteen, jonka vain ääretön nostalgia kykenee luomaan. Silti on pysyttävä totuudessa. Vaadin kuviltani näköisyyttä. Mieleeni tulevat  Eero Järnefeltin sanat: vain tosi on pysyvää. Istuessani baskeri päässä vanhassa kellotornissa maalaten linnaa korkealla kapungin yläpuolella unohdan maailman pahuuden. Linna on salaperäinen ja komea kuin konsanaan Aino. Mitä se välittää melskeestä ympärillään? Olkoon kaupunki unohdettu mitätön rajakaupunki, linna on tietoinen itsestään. Sen jaloihin muotoihin on kätketty Karjalan heimon sielu.

Takaisin kotisivulleAlkuunEdellinenSeuraavaViimeiseen