"Elämä on kokoelma tappioita ja kyky kestää niitä niin kauan kuin suinkin." Paavo Haavikko, Yritys omaksi kuvaksi. 1987.
Etäännyn itsestäni tyhjyyteen saakka. Annan sen tapahtua - mennä pohjaan asti Olen yhtä viisas kuin Sokrates, ts. en tiedä mitään. Minusta näyttää, että elämä on kuin lintu, joka viivähtää hetken lintulaudalla ja sitten lentää pois. Maailma menee muualla. Aina. Jospa minuuteni olisikin siirtynyt pois itsestäni! Sitä en pitäisi pahana asiana. Jatkaisin elämääni ilman minuutta. Mitä sillä tekee?
