Poika Viipurissa, 90x110 cm. Öljy.

Näissä yöllisissä kuvissa on suuri yksinäisyys ja suru. Mitään kauniimpaa en tiedä kuin ensilumi vanhan kaupungin kaduilla ja puissa. Kun se muuttuu loskaiseksi ja katulyhdyt sytytetään hämärtyvään iltaan, näen itseni lapsena näillä kaduilla. Tästä maailmasta minut leikattiin irti ja pois kahdeksan ikäisenä. Elämä - haurain ja samalla lujin, syntyy sisältäpäin. Ulkoa sitä voidaan ainoastaan muuntaa, kloonata, hävittää, väärentää. Yleensä ihminen kaipaa sitä, mistä  vapaaehtoisesti ja ajattelematta on luopunut. Minun kaipaukseni kohde otettiin pois, ryöstettiin ja särjettiin. Siinä on ero. Siitä tämä iänikuinen ikävä ja painajainen!

Takaisin kotisivulleAlkuunEdellinenSeuraavaViimeiseen