|
Merkillisen tunteen ja
olotilan vallassa tarkastelee ihmistä, jonka pitäisi esittää itseään. Kun katselen
tekemisiäni kysyn yhä uudestaan: olenko minä tehnyt tuon? Eikö minkä tahansa työn
tulos ole monen yhteensattuman summa? Mielestäni olen aina yrittänyt pysytellä
syrjässä. Kun Markus lapsena oli joskus mukana filmauksissa, hän kertoi kotona, ettei
isä tehnyt mitään. Istui vain ja katseli muiden työskentelyä. Ja kuitenkaan
yksikään niistä filmeistä ei olisi syntynyt ilman minua. Vieläpä joistakin olen
kuullut sanottavan, että ne ovat näköisiäni. Merkillistä! |