1998-6-25 pe 20° C 18.45.
Ajoin läntisen Uudenmaan toiselle laidalle, Espoon kautta Vitträskiin. Seikkailin pitkin poikin kauniita maisemia löytäen lopulta etsimäni. Vanhojen kirkkojen jälkeen Vitträsk vaikutti kansallisromanttiselta väärinkäsitykseltä. Palasin Inkoon kautta Karjaalle.

22.40.
Koska ilta oli kaunis enkä ollut väsynyt, ajoin vielä Raaseporiin. Piirustusvälineet olivat kainalossani ja kun linnanpiha hiljeni, jäin piirtämään. Omituinen tunne valtaa mielen tällaisessa paikassa. Äkkiä tuulenvire lehahtaa pihalle, kuuluu outoja kolahduksia, linnut ääntelevät. Harmaa piha alkaa elää, se muuttuu värilliseksi. Vaikka ajanvirta on huuhtonut melkein kaiken pois, eletyn elämän tuntu on voimakas.