Mietin tosiolevaista.  Mitä jää jäljelle, kun ihminen häviää, kuolee tai häntä käsitellään psykoanalyysissä? Eipä juuri mitään. Kuolleet suurmiehetkin nostetaan kaapin päältä. Kun kuvaa ravistetaan jäljelle jää tavallinen, raadollinen kansalainen ellei sitäkin surkeampi. Mikäli poismenneen aikaansaannoksista on hyötyä jälkipolville, hänen muistonsa saa armon jäädä elämään.