1997 Suvi, 47x35 cm, öljy

Suvi on otettava mukaan tähän sarjaan, vaikka kuva onkin maalattu muutama vuosi sitten, 1997. Hän on nuorin lastenlapsistamme ja sillä tavalla tärkein. Sitäpaitsi me tulemme hyvin toimeen keskenämme, Suvi, Airi ja minä. Nyt Suvi käy ensimmäisiä kouluvuosiaan. Hän soittaa huilua ja on hyvä piirtäjä - hänkin. Meillä on aina aikaa Suville. Tosin hänellä on omat harrastuksensa ja toverinsa, mutta kyllä hän muistaa meitäkin. Keskustelemme tärkeistä asioista kuten esimerkiksi ajasta. Aika on merkillinen käsite. Kaikilla tuntuu olevan siitä puute. Parhaiten sen kulun näkee kellosta tai kalenterista. Minulla on paljon aikaa. Sekin on merkillistä, että mitä vähemmäksi vuoteni kuluvat, sitä enemmän on aikaa. Kun aika joskus aamuyöllä valvoessani tuntuu pitkältä, olen pelkästään tyytyväinen.

Takaisin kotisivulleAlkuunEdellinenSeuraavaViimeiseen