Tarkastellessani vanhenevia piirteitäni panen merkille niiden karkeuden. Soisin niiden kuvastavan henkevyyttä, mutta ne ovat sekatyömiehen kasvot. Sellainen olen aina ollutkin, joten kasvoni eivät valehtele. Taiteen tekeminen on hyvin fyysistä työtä. Sitä monikaan ei tule ajatelleeksi. Se on erilaisten materiaalien käsittelyä. Sen ns. henkinen puolikin sisältää kaikki mahdolliset elämän ainekset laidasta laitaan. Taiteilija ei ainoastaan tarkastele maailman menoa, vaan elää täysillä mukana. Hän on se, joka iloitsee iloitsevien seurassa ja itkee itkevien kanssa. Tehdessäni tv- dokumentteja tulin eläneeksi monta elämää. Kuvasin huippuja, mutta kurkistin ihan oikeasti myös pohjalle. Miltä maailma sieltä käsin näyttää? Mitä sellainen elämä pitää sisällään ja onko sieltä pois pääsyä.