Vuonna 1949 olin päässyt Suomen taideakatemian kouluun Helsingissä. Piirsin sydämeni halusta mallia. Piirsin myös ihmisiä kahviloissa ja kokouspaikoissa. Seurasin peilistä kasvojeni muuntumista yrittäen hahmottaa niitä. Kyllä, yritin opetella tuntemaan ihmisiä ja itseäni. En voinut silloin tietää, että itselleni asettama tehtävä tulisi osoittautumaan mahdottomaksi suorittaa. Kun lisäksi kykyni samaistua ryhmiin tai laitoksiin oli heikko, tulisin jäämään yksin ja vaille yhteisön tukea.