2003-10-17

Lukuharrastukseni on sattumanvaraista. Kuitenkin se muodostaa tärkeimmän kontaktin ulkomaailmaan. Teen löytöjä ja luon omia käsityksiä. Luen itselleni. Samalla tavalla kuuntelen musiikkia tai piirrän. Tarkastelen vanhentumistani kuin suurta seikkailua. Aloitan omakuvan piirtämisen rypyistä. Onko tullut lisää hyviä viivoja, kysyn itseltäni?

En kuvittele viisastuvani hiukkaakaan lukiessani idän filosofien tekstejä. Mistä tiedän, mitä he tarkoittavat jalon miehen hyvyydellä. Tekstit eivät kerro mitä todella tapahtui vuosituhansia sitten. Ja vaikka kertoisivatkin, minä voisin käsittää väärin. Sitä paitsi kaikki filosofiat ovat patriarkaalisia, miesten kirjoittamia ja siten puutteellisia. Miten sellaiselle voisi antaa suurtakaan arvoa?

Takaisin kotisivulleAlkuunEdellinenSeuraavaViimeiseen