2004-03-15

Sitä haurastuu niin kuin vanha auto. Osia tippuu tielle, nivelet lonksuvat, kaikki ajavat ohi. Helmat ovat ruosteessa, moottori käy ylikierroksilla, kuumuu ja pysähtelee yskien tien varteen.

Hyvinä hetkinäni en tiedä näistä muutoksista mitään. Tervehdin tuttuja ja vilkutan lapsille. Vieläpä minusta tuntuu, että kaikki on ok. Oikeastaan elämä sujuu paremmin kuin koskaan. Sitä mukaa, kun ympäriltä tai itsestä jotakin katoaa, se käy tarpeettomaksi. Kuinka paljon ilmiöitä ja asioita onkaan, joita en tarvitse!

Voiko poistuminen maailmasta olla näin kivutonta? Ja kuinka taitavia peltisepät ovatkaan asentamaan uusia lokasuojia tai niveliä. Eikä kukaan toivo - saati vaadi minulta mitään!

                           Takaisin kotisivulleAlkuunEdellinenOlet nyt viimeisellä sivullaOlet nyt viimeisellä sivulla