Lauantaina 27.8.2005
NRO 1: 1605-1655
Pääkirjoitus
Onko Messeniuksen ‘Scondiasta’ tasokkaaksi oppikirjaksi?
Tässä äskettäin manan majoille menneen Herra Tohtori
Johannes Messeniuksen (noin 1580-1636) jälkeensä jättämät
kirjoitukset on yritetty saada kootuksi. Laajin näistä on tämä
valtakuntamme vaiheita historiallis-maantieteellisesti
valoittava ‘Scondia Illustrata’, jonka tohtori Messenius
Kajaaniin karkoitettuna loppuun saattoi. Laaja teelmähän
kyseessä on, mutta miten on laita tämmöisen tekeleen käytössä
opetusmielessä?
Tohtori Messeniushan vehkeili Puolanmaan hyväksi, riiteli
Jalosukuisen ja Ylhäisen Herra Oxenstiernankin kanssa. Samoin
tuli hän kirjoitelleeksi Upsalan aikoinaan peräti humoristisia
näytöskappaleita ja sellainen oppinuthan on vallan perkeleestä.
Kummallinen tenhovoima tohtori Messeniuksella on kuitenkin
ollut, kun hänen rouvansa Lucia (o.s. Grothauser) aivan
mielihalulla seurasi suulasta miestään Kajaaniin, vaikka olisi
voinut pysytellä peräti Tukholmassa. Hyvälihaisena ja
rusoposkisenakin rouva pysyi Kajaanissa, vaikka siellä tiedetään
käymäseltään olleiden oululaisporvarienkin näivettyneen
lyhykäisessä ajassa. Tätä nykyä Messeniuksen Oulun linnaan
rakentama tiilitupa on tyhjillään.
Lucia-matroona pakkasi tavaransa, eikä meille tästä
miehenpuolesta muuta muistoa jäänyt kuin se korskahenkinen
potretti, jonka herra tohtori itseriitolla kirkkoomme lahjoitti
‘ikuisiksi ajoiksi’. Saapas nähdä, kauanko jaksamme kuvatusta
katsella? Se ainakin on vissi, että ‘Scondiansa’ ilmestymiseen
menee aikaa...
noin 1637
Sivun alkuun
Kuningas on kaatunut
Hakkapeliitat jatkavat taistelua suomalaisella sisulla
Murheviesti on tavoittanut koko
Ruotsin valtakunnan Saksan Lützenistä. Majesteettimme,
Lumikuninkaaksi ja Pohjolan jalopeuraksi mainittu kuningas
Kustaa II Aadolf kuuluu saaneen surmansa taistelussa
Itävallan keisarin vääräuskoisia joukkoja vastaan marraskuun
alkupuolella. Kuninkaan surman ohella Lutzenin taistelu oli
muutenkin erittäin verinen, sillä molemmin puolin kaatui
sadoittain miehiä ja koko tantereen sanotaan olleen taistelun
jälkeen hurmeen punaamana,
Pienenä lohtuna on sentään se, että kuninkaan kaatumisesta
huolimatta Ruotsin joukot – suurelta osin urheiden suomalaisten
”hakkapeliittojen” ansiosta – onnistuivat torjumaan pelätyn
kenraali Wallensteinin vastahyökkäyksen. Viimevuotisen
Breitenfeldin taistelun kaltaiseen voittoon eivät
hakkapeliitatkaan enää jaksaneet, ja sotaretken 104. kaupunki
jäi valtaamatta. Pahat kielet väittävät, että Ruotsin eteneminen
päättyi tähän lopullisesti.
Sota Euroopassa on nyt kestänyt jo kokonaista 14 vuotta ja
muuttunut kaiken aikaa verisemmäksi, joten eiköhän olisi jo aika
ryhtyä etsimään rauhaa. Muutenhan taistelut voivat jatkua vielä
vaikka toisen mokoman, ja mahtaneeko sellaisen sodan päälle enää
kukaan selvitä voittajaksi. Kuten tiedämme, sota on verottanut
raskaasti myös kotirintamia. Täällä Oulussakin on jouduttu
kantamaan ylimääräisiä veroja ja varustamaan sotatarpeisiin jo
useita laivoja, puhumattakaan kaikista niistä sadoista
nuorukaisistamme, jotka on viety ratsumiehiksi etelään
sankarillisille mutta tietymättömille taistelukentille.
Kuningas Kustaa Aadolfilta ei jäänyt yhtään miespuolista
perillistä, ja hänen tyttärensä Kristiina on vasta
6-vuotias, joten todennäköisesti valtakunta saa
sijaishallitsijan ainakin joksikin aikaa. Tosin Tukholman
valtio-oppineet pitävät mahdollisena, että Kristiina nimitetään
nuoruudestansa huolimatta nimelliseksi hallitsijaksi jo nyt.
1632
Sivun alkuun
Pormestari Ficke joutuu eroamaan
lehmävarkauden tähden
Selvittämättä on vieläkin, mihin katosivat valtiopäivämies
Zakris Ficken kaupunkilaisilta perimät verovarat, jotka
hänen piti viedä Tukholmaan 1627, kyselevät jälleen monet
hämmentyneet oululaiset.
Onhan paljastunut uusi skandaali,
jonka kaksinkertainen valtiopäivämies ja Oulun pormestari Zakris
Ficke on jälleen aiheuttanut. Tällä kertaa hän on jäänyt kiinni
naapurinsa lehmän varastamisesta ja teurastamisesta omassa
talossaan. Uuden skandaalin vuoksi Ficke joutunee jättämään
virkansa.
Onneksi Ficke on tehnyt hyvääkin,
sanovat Ficken kannattajat. Muistavathan heidän mukaansa
oululaiset, miten pormestari tilasi
tukholmalaiselta kauppiaalta Arent Grapelta materiaalin
kirkon uuteen paarivaatteeseen voita, lohta, hanhea ja tervaa
vastaan.
1643
Sivun alkuun
Linnasta kaupunkiin
salakäytävä?
Juuri valmistuneesta Oulun linnasta johtaa kaupunkiin salainen
tunneli, jota myöten linnanherrat pääsevät karkuun sikäli kuin
vihollinen pääsee vallan päälle, väittää lehdellemme muudan
linnassa vankina ollut epäilty pahantekijä, joka sittemmin on
päästetty irtaalleen.
Tietolähteemme, joka ymmärrettävistä syistä haluaa pysyä
nimettömänä, sanoo kuulleensa käytävän alkavan vankityrmästä,
kulkevan Pokkisenväylän alitse ja päätyvän jonnekin Hahtiperän
tienoille. Tunnelin suuaukot lienee visusti piilotettu, koskapa
hän itse ei sitä löytänyt, vaikka vietti tyrmässä kuukausia ja
kävi vapauduttuaan Hahtiperässä etsiskelemässä toista päätä.
Hänen tietämänsä mukaan tunneli on niin ahdas, että linnan
sisäpiireissä epäillään, mahtaako linnanherra Iisak Behm juuttua
siihen mahastaan kiinni, mikäli hän jatkaa nykyisen kaltaisia
syöminkejä vieraidensa kanssa. Koska tosipaikan tullen
ilmeisesti juuri linnanherra pakenisi ensimmäisenä, hän
tunneliin juuttuessaan muodostaisi tulpan ja tukkisi pakoreitin
muiltakin, jotka siis jäisivät vihollisen armoille.
Asiasta itse kuultuna linnanherra Behm ei vahvista Nelisatasen
saamia tietoja, jos kohta ei niitä kiistäkään. Näistä asioista
ei puhuta ”sotilaspoliittisista syistä”, toteaa linnanherra
tylysti.
Aika näyttänee aikanaan, pitikö pahantekijän tilitys paikkansa
vai ei. Silloin ehkä saadaan selvyys myös siihen, kummitteleeko
linnassa todella. Kummittelun matkaansaattajaksi epäillään Matti
Juhonpoika Montoista, joka on ollut pitkään tyrmään teljettynä
noituuden harjoittamisesta. Tätä riivattua odottanee
roviotuomio, joten hän on ilmeisesti kostoksi manannut pahat
henget Oulun linnaa riivaamaan.
1610
Sivun alkuun
Kultaseppä käpälämäkeen
Vaimo ja kulttuuripiirit kaipaavat
1640-luvulla tekemistään hienoista hopeaesineistä
kaupunginkuuluksi tullut kultaseppä Christoffer Bonstorff
on kadonnut Oulusta ja hänen mukanaan melkoinen määrä hopeaa ja
rahoja. Niinpä Bonstorffin vaimo on joutunut suuriin velkoihin,
mitkä aiotaan maksaa omaisuutta ja työkaluja myymällä.
Mainittakoon, että kultaseppä Bonstorff on aiemminkin joutunut
oululaisten kanssa hankaluuksiin mm. väittämällä, että Jochim
Krüllin toimittama tynnyri jauhoja oli hieno lahja. Hän
kieltäytyi maksamasta siitä ennen kuin oikeus tuomitsi hänet
maksamaan jauhotynnyristä kuusi taalaria ja 16 äyriä.
Oulun kulttuuripiirit ovat
pahoillaan Bonstorffin menettämisestä ja
valittavat, ettei täällä ymmärretä todellista osaamista.
Oululaiset
kulttuuripiirit perustelevat kannanottoaan sillä, että
samanaikaisesti kuin Bonstorff teki hienoimpia kousiaan ja
maljojaan, häntä ei paikallinen ostava yleisö ymmärtänyt, vaan
hän joutui kesken parhaan luomiskautensa, vuonna 1647
panttaamaan talonsa ja tonttinsa.
1653
Sivun alkuun
Ulkomailta
Noitanaiset kuriin Ruotsissa
Oulun armollinen perustaja, kuningas Kaarle IX, on
kunnostautunut etujoukoissa aikaamme uhkaavan vitsauksen
torjunnassa. Jo päättyneenä vuonna 1607 hän määräsi erään voudin
teloittamaan noitanaisen Hälsinglandissa ja nyt tänä vuonna hän
on suositellut kidutusta käytettäväksi noitajutun tutkinnassa
Värmlannissa.
Asiantuntijapiirit pitävätkin
kuluvaa vuotta 1608 aikakirjoihin merkittävänä, koska kuningas
suostui kirkon vaatimuksiin noitaoikeudenkäyntien
käynnistämiseksi valtakunnassaan.
1608
Sivun alkuun
Majesteetti vieraili Oulussa
Kuninkaallinen Majesteetti Kustaa II Aadolf
kunnioitti seurueineen Oulunlinnaa vierailullaan maaliskuun
7.-9. päivinä AD 1614. Torniosta saapuneen majesteetin
seurueeseen kuului myös hänen veljensä, ruhtinas Kaarle Filip,
erinäisiä muita kunnianarvoisia herroja sekä palvelus- ja
sotaväkeä lukuisa joukko.
Oulussa Majesteetin seurue
armollisesti nautti neljä ateriaa, joiden aikana tarjottiin muun
muassa 6 tynnyriä lestyä leipää, 1 tynnyri nisuleipää ja 8
tynnyriä tavallista leipää. Ruotsin olutta kului 12 tynnyriä,
ulkomaista olutta 3 tynnyriä ja herrasolutta 4 tynnyriä. Voita
käytettiin 16 leiviskää, lihaa ja läskiä 4 kippuntaa, suolaa 8
leiviskää sekä lisäksi 7 härkää, 40 lammasta, 80 jänistä, 80
kanaa ja 320 muuta lintua. Valaistukseen käytettiin 40
herraskynttilää ja 60 tavallista, ja kuninkaan seurueen
hevosille tarjottiin 20 kuormaa heiniä sekä 8 kupua olkia.
Kuninkaallinen Majesteetti jatkoi
Oulusta matkaansa etelään, kohti Korsholmaa, Hämeenlinnaa ja
Turkua. Lähtiessään hän jätti Oulunlinnaan rekensä, koska
rekikelit tältä keväältä alkavat jo olla ohitse.
1614
Sivun alkuun
Majamiehuus valtautunut
Majamiehuus rehottaa kaupungissamme edelleen, vaikka on se
saatu monesta eteläisemmästä kaupungista jo ulosjuurituksi.
Äsken ovat mm. oululaiset porvarit Lauri Suninpoika ja
Hannu Mikonpoika Houru tuomitut 40 markan sakkoon
kumpainenkin, koska on heidän taloissaan neljä talonpoikaa ollut
yötä ja ovat he vieläpä ruoalla erästä talonpoikaa kestinneet.
Tällaisten tapausten lopettamiseksi on syytä jälleen kerran
muistuttaa, ettei kukaan saa matkustaa kaupantekoon maaseudulle,
ei mennä talonpoikia vastaan kaupungin portille tulliin eikä
kadulle, vaan on kaikki tavara tuotava suoraan torille, jossa se
joutuu enimmän maksavan omaksi. Talonpoika saa sieltä viedä
kuormansa porvarille, mutta heti kun hän on kuormansa
tyhjentänyt ja maksun saanut, tulee hänen lähteä pois ilman
mitään keskitystä ruoalla tai juomalla. Jos talonpoika ennen
kaupungista poistumistaan tarvitsee nauttia jotakin, saa hän sen
keskikievarilta.
1650
Sivun alkuun
Palkankoroituksia Oulun linnan
varusväen parissa
Hiljattain käytyjen palkkaneuvottelujen lopputuloksesta
olemme kuulleet sen verran, että vastedes on vakituisen
vahtimestarin vuosipalkaksi määrätty 16 hopearahataalaria ja sen
lisäksi hän saapi kuukausittain 25 kappaa viljaa, 3 naulaa
humaloita, 3 naulaa voita, 3 naulaa suolaa, 18 naulaa kuivattua
lihaa, 18 naulaa suolattua kalaa ja 3 naulaa kuivattua kalaa.
Rumpali taasen, joka on sivutoiminen virka, saapi vuosipalkkana
8 hopearahataalaria ja 8 kyynärää verkaa.
Vakituisessa palveluksessa olevan
sotamiehen vuosipalkka on puolestaan 2 hopearahataalaria, 3
kyynärää kangasta sekä aina kuukausittain puoli tynnöriä viljaa,
1 naula humaloita, 1 naula voita, 1 naula suolaa, 14 naulaa
kuivattua lihaa, 14 naulaa suolattua kalaa ja viimeksi mainittua
kuivattuna 2 naulaa.
Toimituksemme seuraa näitä paraikaa
käytäviä tupo-neuvotteluja, joiden lopputulos vaikuttanee koko
1610-luvun linjauksiin, ja ilmoittaa hetimiten kun lisätietoa on
saatavilla.
1610-luku
Sivun alkuun
Pedagogium koroitettava
Triviaalikouluksi aivan kaupungin kehityksenkin tähden
Kaupunkimme ennätysmäisen asujainmäärän kasvun tähden (jo
ainakin 450 henkeä) ja senkin vuoksi, että Oulusta on
kehkeytynyt Pohjoisimman Suomen kiistaton pääkaupunki, olisi
syytä vakavasti harkita täällä toimivan koulun eli pedagogiumin
koroittamista Triviaalikoulun tasolle.
Tiedonhaluisia ja oppivaisia
poikasia olisi hyvä houkuttaa tänne, etteivät kaikki etsiydy
pääkaupunkiin Turkuun ja sen Katedraalikouluun, jonka jälkeen
tie samaisen kaupungin Akademiaan onkin useimmille selvä.
Erityisen tärkeää on saada sivistyksellistä viritystä ja
järjenkohotusta Ouluun senkin tähden, kun valtaherrat katsoivat
tässä taannoin parhaaksi siirtää Linnan alaisen muskettitehtaan
poijes Plaatansaaresta eteläiseen Ruotsiin. Sieltä oli kuulemma
helpompi kyörätä ampumavälineitä tappeluskentille Saksanmaalle
tässä viime sodassa, joka toimituksemme laskujen mukaan kesti
köhtsillään sen kolme vuosikymmentä.
Korkea teknillinen osaaminenkin
tästä siirrosta kärsi kovin ja meidän on ponnisteleminen, että
saamme kaupunkimme jälleen korkeamman sepäntaidon ja taonnan
tyyssijaksi. Ellei nyt pidä kiirettä, niin siihen voipi mennä
vuosisatoja pahimmillaan!
1650-luku
Sivun alkuun
Nelisatasen
Ruokalauantai
Herra Kenraalikuvernööri suvaitsee kurkistaa keittiön puolelle
Hänen Kreivillisen armonsa ja Korkeasyntyisen Ylhäisyytensä
Suomen Herra Kenraalikuvernööri, Kreivi Pietari Brahen
käytyä tässä hiljan jo kolmannen kerran Oulussa, kiinnostanee
lehtemme lukijoita tietää, että suurena maailmanmiehenä on
Kreivi Brahe suvainnut laatia keitto-opaskirjan. Kiehtovia ovat
ylimystön herkut ja heidän makunsa yleensä.
Armollisen Kreivin aiemmilla Oulun
vierailuilla - vuosina 1639 ja 1649 - kummeksuivat täkäläiset
porvarit ja dignitäärit sitä, että juhlapöydässä tarjottuun
olueeseen oli menty anis-maustetta lisäämään! Onneksi juomassa
oli kuitenkin sen verta voimaa, joten toki se juotua tuli
vaikkakin salassa irvisteitä vääntäen.
Toimituksemme on nyttemmin tilannut
Kreivin kokkauskirjan arvosteltavaksi. Kirjassa on jotakuinkin
600 ruoanvalmistusohjetta ja myös neuvoja juuresten laittoa
varten. (Sinänsä kumma, että ylhäinen herrasväki aivan
vapaaehtoisesti tahtoo kasvisruokia valmistella, vaikka olisi
varaa lihaakin koko ajan syödä...?) Näillä näkymin odotamme sitä
pikapostissa saapuvaksi jo aivan ensi syksynä.
Aivan erityisen mainioksi on kehuttu
sen korinttikakkuohjetta ja ehkäpä siinä on myös maistamamme,
ihanan nisurinkelin valmistusohje, johon täkäläisten mielestä
paremmin tuo ylhäisön suosima anis-mauste sopii. Oivana ohjeena
pidetään myös makian etelän viinin maustamista minttu-yrtillä,
sillä se auttaapi vatsan toimintoja ja eineiden sulatusta
runsahitten pitotarjoomusten jälkeen.
1651
Sivun alkuun
Lahjoituksia kirkolle
Kirkon rahasto on jälleen tänä
syksynä saanut runsain mitoin lahjoituksia laivanomistajilta,
jotka ovat saaneet aluksensa onnellisesti talveksi kotiin
Tukholmasta, Turusta, Räävelistä ja muualta maailman meriltä:
Hannu ja Sihveri Juhonpoika 3
taaleria.
Tyris Pietarinpoika 5 taaleria.
Pormestari Yrjö Antinpoika 5 taaleria,
Mikko Pentinpojan laivakunta 2 taaleria.
Karl Camron 2 taaleria,
Tuomas Yrjönpoika Leiston laivamiehet 10 taaleria 16 äyriä,
Kaspar Forbuksen laivamiehistö 3 taaleria 15½ äyriä,
Klaus Jenderjan 2 taaleria,
Johan Bochmöller 6 taaleria,
Jöränä Jöränänpoika Sipelius 3 taaleria,
Antti Niilonpoika Jauho 2 taaleria,
Matti Tervo 5 taaleria,
Petter Bonsdorf 11 taaleria,
Jakob Jääli 7 taaleria,
Jakob Toppi 3 taaleria,
Daniel Pilkar 6 taaleria,
Jakob Eslander 6 taaleria.
1644
Sivun alkuun
Kettuja korvikkeeksi
oikeusmurhasta
Turun hovioikeus on pyörtänyt Oulun
raastuvanoikeuden tuomion laukkuryssä Maunu Tasapäätä
vastaan ynnä määrännyt oululaiset suorittamaan Tasapäälle tämän
menettämistä tavaroista 683 taaleria 18 äyriä sekä 84 kettua ja
9 majavaa sekä vielä 40 hopeataaleria kuluistansa. Pyörtöänsä
hovioikeus perustelee sillä, että tuomio saattaisi vieroittaa
Tasapään ja muut venäläiset käymästä kauppaa Oulussa.
Raastuvassa sortavalalainen Maunu
Tasapää tuomittiin aiemmin tänä vuonna tullinkavalluksesta ja
luvattomasta kaupasta, koska hän oli kulkenut kaupungin ohitse
Siikajoelle ja Hailuotoon sekä myynyt tavaroitansa, kuten
hurstia, palttinaa, sarkaa, hamppua ja saippuaa. Tasapää väitti,
että tämä oli yleinen maantapa ja että esimerkiksi muuan
Kauri Miinanpoika oli kulkenut meritse Oulun ohi Tornioon ja
Jyrgi Miihkalinpoika kerännyt maakaupallaan nelikollisen
rahaa, jonka oli sitten kätkenyt Pyhäjoen suulle. Raastuvassa
Tasapään selityksiä ei uskottu, eikä Pyhäjoen suulta mitään
aarretta löytynyt, joten tuomio tulla rapsahti. Valitus
hovioikeuteen vasta tuotti Tasapäälle mieluisan tuloksen ja
muhevat korvaukset.
1647
Sivun alkuun
Muistosanoja vainaille
Kaarina Maununtytär In Memoriam
Suruviesti Satakunnasta kertoo rakastetun entisen
kuningattaremme Kaarinan siirtyneen ajasta ikuisuuteen
Liuksialan kuninkaankartanossa tämän kuun 13. päivänä 62 vuoden
iässä. Hän oli Ruotsin hovin arvoasteikossa korkeimmalle päässyt
suomalaissyntyinen henkilö kautta aikojen.
Korpraali Maunun tytär Kaarina oli
vain 15-vuotias palvelijatar, kun kuningas Eerik XIV, 33,
otti hänet hoviinsa ns. salarakkaaksi. Avioliitto solmittiin
1567 ja julkistettiin seuraavana vuonna, jolloin Kaarina
Maununtytär kruunattiin myös Ruotsin kuningattareksi.
Kuningattaruus jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä jo samana vuonna
kuningas syrjäytettiin valtaistuimeltaan ja Kaarina-rouva
seurasi miestänsä vankeuteen. Eerik-kuninkaan tultua surmatuksi
Kaarina Maununtytär sai kuningas Juhanalta läänityksenä
Kangasalan Liuksialan kartanon, jossa hän eli elämänsä loppuun
saakka. Hänet haudattiin Turun tuomiokirkon Tottin kappelin
perhehautaan, koska hänen tyttärensä Sigrid on naitu
Tottin sukuun. Kaarina Maununtytärtä jäi Sigridin lisäksi
suremaan lähinnä poikansa Kustaa sekä tämän serkku, kuningas
Kustaa II Aadolf, mikäli hän ehtii hallitsemiseltaan suremaan.
Syyskuu 1612
Sivun alkuun
Muistosanat Pekka
Vesaiselle,
Petsamon sankarille
Utajärven Juorkunasta on kantautunut tieto, että Vesalan
vanhaisäntä Pekka Vesainen on kuollut. Vuoden 1563
paikkeilla syntynyt ja Oulun kaupungin lähinaapurissa laajalti
vaikuttanut Vesainen oli alueemme huomattavimpia
turvallisuuspoliittisia henkilöitä, pelkäämätön sissi- ja
sotapäällikkö ja rauhan toimissa lautamies, joka tunnettiin myös
Kiimingin Vesalan kylän perustajana.
Hänet maineensa kiiri aina Jäämeren
rannoille saakka, kun hänen
vapautusarmeijansa valtasi Petsamon ja hävitti viime vuosisadan
loppupuolella Trifonan luostarin joulun tienoissa.
Korostettakoon, että sankarimme on kuollut vasta nyt kotonaan,
vaikka seudulla on liikkunut sitkeä huhu, että tämä pohjalaisten
partiopäällikkö olisi kuollut haavakuumeeseen Tornion
lapinvoudin Niilo
Oravaisen tuvassa jo aiemmin taistelussa haavoittumisensa
tähden.
Kysymyksessä on siis joko uutisankka
tai sitten kunniavanhuksemme on sekoitettu Juho Vesainen
-nimiseen henkilöön, jollainen tiettävästi myös on ollut
olemassa. Pekka Vesaista, sankaria, jonka maine elää
tulevaisuudessa pitkään isänmaallisten piirien sydämissä, jäi
suremaan laaja ja yhä laajeneva sukukunta.
Vuosi 1627
Sivun alkuun
Lukijalta
Uskokoon ken tahtoo!
Tullista tullut Johannes Messenius
väittää uutuushistoriassaan, jonka käsikirjoituksen valistuneet
oululaiset hyvin tuntevat vaikkei sitä ole vielä edes
painettukaan, että Suomessa olisi muka vuoden 1155 paikkeilla
eräs Lalli-niminen käännynnäinen, ylimys Saaren kartanosta,
surmannut Upsalan piispan Pyhän Henrikin. Messeniuksen mukaan
Lalli ei muka alistunut piispan hänelle miestapon johdosta
määräämään katumusharjoitukseen vaan surmasi piispan
Köyliöjärven jäällä 19.1.
Paljon muutakin epäuskottavaa
katolisista yhteyksistään tunnetuksi tullut Messenius Henrikistä
ja Lallista kirjoittaa. Kuten mm. siitä, että Lallin
irtileikkaamassa sormessa oleva piispan sinettisormus löydettiin
keväällä jääpalasen sisältä korpin osoittamasta paikasta.
Uskokoon ken tahtoo.
Saadaanpa vielä nähdä, että
Messeniuksella ovat Kajaanin yksinäisyydessä menneet faktat ja
fiktiot sekaisin. Ei olisi ihme, vaikka paljastuisi, ettei sen
enempää Henrikiä kuin Lallia ole edes ollut olemassa.
"Yksi avojalakanen monien
puolesta"
Oulussa tammikuussa 1636
Sivun alkuun
Ravintolatavat hoi!
Oululaisissa ravitsemusliikkeisssä
on viime vuosien aikana toistuvasti sattunut yhtä sun toista
ikävää ja yleistä siveyttä loukkaavaa puuhastelua. Ikävästi ovat
kaupunkilaistemme muistissa vuoden 1633 käräjät, jolloin Juho
Juhonpoika ja Juhon Simonpoika saivat molemmat mitä ankarimman
sakkorangaistuksen eli 40 markkaa luvattomasta ilakoinnista,
laulannasta ja musisoinnista Kaupunginkellarissa. Näin he
tulivat rikkoneeksi maansurua ja häpäisseeksi rakkaan
Kuningas-vainajamme Kustaa II Aadolfin kallista muistoa, jonka
tämä jätti sureville alamaisille jälkeensä, kaatuissaan
surkiasti Lützenin tappelussa Saksanmaalla 1632.
Hienotunteisuuden puutetta osoitti heidänkin ilkamointinsa. Juho
Simonpojan muistamme tuona suulaana raumalaisena, joka
verukkeena käräjillä esitti, että laulut olivat olleet
surumielisiä. Uusin murhe meille on taasen kellaripoika
Hieronymus - onneton tullistatullut - joka haastaa
krouvissakäyvien kanssa toistuvasti riitaa.
Ravintolatyöntekijältä odottaisi enemmän käytöksen mallia
porvaristollemme.
"Hyi olkoon"
1630-luku
Sivun alkuun
Tiesitkö tämän?
Sivun alkuun
|
