Etusivu Aikojen alku 1600-luku 1700-luku 1800-luku 1900-luku Lue lisää
 Aikamatka Oulu   Nelisatanen - nro 8: 1956-2005
Nelisatasen pääsivulle

Nelisatanen 1: 1605-1655
Nelisatanen 2: 1656-1705
Nelisatanen 3: 1706-1755
Nelisatanen 4: 1756-1805
Nelisatanen 5: 1806-1855
Nelisatanen 6: 1856-1905
Nelisatanen 7: 1906-1955
Nelisatanen 8: 1956-2005

Tänään Nelisatasessa:

Suurenna lööppi

 
Lataa koko lehti PDF-tiedostona tästä
(451 kt)

 

 

Lauantaina 3.9.2005
NRO 8: 1956-2005

Pääkirjoitus
Profeetan varoitusta kannattaa kuunnella

Kaikkien suomalaisten on nyt tehtävä kaikkensa isänmaan puolustamiseksi! Neuvostoliiton eilen jättämä nootti osoittaa, että Oulun profeetan elokuussa 1960 esittämä ennustus on käymässä toteen: Suomea uhkaa Viron ja Unkarin kohtalo. Oulun profeetta Laila Heinonen kertoi viime vuoden elokuussa sisarensa, lehtori Aune Heinosen kanssa Suomen kohtalon olevan käsillä.

Heidän tuolloin Jumalalta saamansa profetian mukaan koko Suomen kansan pitää tehdä parannus ennen vuotta 1962, tai maata kohtaa rangaistus. Tuho voidaan välttää vain jos maasta löytyy määräaikaan mennessä 800.000 todellista uskovaista rukoilemaan Jumalan armahdusta. Vain harvat osasivat tuolloin pitää uhkaa todellisena, ja Heinosen sisaruksia on sittemmin pidetty hieman höpsähtäneinä.

Neuvostoliiton eilen Suomelle esittämä vaatimus sotilaallisesta konsultaatiosta näyttää kuitenkin vahvistavan sen, minkä laajat uskovaispiirit ympäri maata ovat tienneet jo kuukausien ajan. Neuvostoliitto miehittää Suomen, mikäli emme ota todesta Profeetan välittämää sanomaa: ”Suomi, sinun pelastuksesi on Minun Poikani veressä”. Ollaanpa sanoman välittäneen henkilön mielen terveydestä mitä mieltä tahansa, on nyt jokaisen liityttävä yhteiseen rukousrintamaan. Suomen kohtalo on jälleen kerran kansan käsissä!

30.10.1961

Sivun alkuun


Rantakadun säilyttäminen olisi pelkästään kulissi

Entinen oululainen panee tuulemaan

Oulu saa monumentaalikeskuksen, joka ulottuu niin merelle kuin kauas maallekin: Rantakadun rötisköt puretaan ja niiden tilalle tulee viisi poikittaissuuntaista liike- ja konttorihuoneistotaloa, joiden rakennustyyli myötäilee varsinaisen monumentaalikeskuksen arkkitehtonisia piirteitä. Varsinaisen monumentaalikeskuksen ovat suunnitelleet arkkitehdit Marjatta ja Martti Jaatinen, joista jälkimmäinen on entinen oululainen.

Uusi uljas monumentaalikeskus, joka on saanut nimekseen Kivisaari, kohoaa Vänmanin saarelle ja siihen liittyvälle tekosaarelle. Siitä on luvassa muuan maamme edustavimmista. Pääfi guureiksi kohoavat kaupungintalo 70 metriä korkeine virastorakennuksineen sekä modernit teatteri- ja konserttitalot. Linnansaaren uloimpaan kärkeen tule taidemuseo ja jykevä virastokeskus lähelle ns. Nöömannin rantaa. Pääliikenneväylän, Aleksanterinkadun, alitse kulkee jalankulku poikkikaduilta virasto- ja kulttuuritaloalueelle.

Oulun kaupungin johdon mielestä keskustelut suunnitelman tarkistamisesta jäävät pelkiksi keskusteluiksi. Tämä koskee lähinnä sitä, että joidenkin oululaisten mielestä Oulun Rantakadun hävittäminen virastotornien tieltä olisi suuri vahinko. ”Jos Rantakatu halutaan säilyttää, niin silloin pitäisi säilyttää koko korttelirivistö Aleksanterinkadulle saakka”, sanoo professori Jaatinen, koska hänen mielestään tulos olisi epäyhtenäinen ja kulissimainen, jos Rantakadun taakse rakennettaisiin samoille kortteleille uusia taloja.

Läänin pääkaupungin arvon mukaiseksi!
Monumentaalikeskushanke käynnistyi vuoden 1962 heinäkuussa, kun kaupunki julisti yleisen suunnittelukilpailun Oulun läänin pääkaupungin arvoa vastaavan hallinto- ja kulttuurikeskussuunnitelman aikaansaamiseksi. Kaupungin vanhojen rakennusten investointitoimikunta on laatimassa luetteloa kaupungin arkkitehtonisesti ja historiallisesti merkittävistä rakennuksista. Rantakadun talot eivät kuulu sen mukaan paikoillaan pysytettäviin eivätkä siirrettäviin. Useimmat taloista aiotaan kuitenkin esittää mitattaviksi ja valokuvattaviksi ennen purkamista.

Kesä 1965

Sivun alkuun


Typen räjähdys surmasi kymmenen

Tehdasalue kuin atomipommin jäljiltä

Kymmenen ihmistä sai surmansa Typpi Oy:n tehdasalueella Oulussa sattuneessa valtavassa räjähdyksessä viime yönä. Koko kaupungin herättänyt paukahdus aiheutui alustavien tietojen mukaan ammoniumnitraatista, jota käytetään lannoitteiden ja räjähteiden valmistuksessa.

Räjähdyksessä tuhoutuivat 40 metriä korkea kahdeksankerroksinen salpietarivarasto ja sen vieressä sijainnut rakeistustorni niin pahoin, että niistä jäi pystyyn vain muutamia seinänpalasia. Muutenkin tehdasalue muuttui osittain rauniokasaksi, kuten alueelta otetuista ilmakuvista voi päätellä. Räjähdyksen voimakkuutta kuvastaa se, että kiviä ja betoninkappaleita lensi Typeltä satojen metrien päähän joka suuntaan, ja tuhansittain ikkunoita särkyi ilmanpaineen vaikutuksesta usean kilometrin päässä kaupungin keskustassa.

Suuronnettomuuden tarkempaa syytä pyritään selvittelemään niin pian kuin on mahdollista, kun ensin saadaan pelastus- ja suojaustyöt loppuun. Ulkopuolisilta on räjähdyspaikalle pääsy ankarasti kielletty, koska vieläkin saattaa olla räjähdysvaara, ja pelastusmiesten on saatava tehdä rauhassa työtänsä. Palaamme asiaan tulevissa lehdissämme, kun siitä saadaan lisää tietoa.

 9.1.1963

Sivun alkuun


Lentokoneen kaappaaja vangittiin kotoaan

Helsingistä Ouluun matkalla olleesta Super Caravellesta alkanut Suomen ensimmäinen lentokonekaappaus päättyi vuorokauden kuluttua alkamisestaan Ouluun, kun poliisi teki äkkirynnäkön kaappaajan asuntoon ja vangitsi tämän. Kukaan ei saanut vammoja kaappausvälikohtauksessa.

Tapahtumat alkoivat toissa päivänä, 30.9., kun illansuussa Helsinki-Vantaan kentältä nousseen vuorokoneen matkustaja, oululainen 37-vuotias merkonomi ja entinen rakennusurakoitsija oli pyynnöstä päässyt koneen ohjaamoon ”tutustumiskäynnille”. Ohjaamossa hän kuitenkin kaivoi pistoolinsa esille ja sillä uhaten määräsi koneen palaamaan takaisin Helsinki-Vantaan kentälle. Siellä hän päästi koneen 44:stä matkustajasta vapaaksi 35, samoin kaksi lentoemäntää. Koneeseen jäi kaapparin panttivangeiksi kahdeksan naismatkustajaa, kolme miehistön jäsentä sekä kaapparin paikalle vaatima lakimies.

Kaappari vaati lunnaiksi Finnairilta 675 000 markkaa, joista osan hän halusi toimitettavaksi Kaunialan sotavammasairaalalle, osan SOS-lapsikylälle ja osan perheelleen Ouluun. Pankkien avustuksella rahat saatiin nopeasti kokoon, ja osa niistä lennätettiin toisella lentokoneella Ouluun, minne kaappari lensi ”omalla” koneellaan vastaanottamaan rahoja.

Jätettyään rahat vaimolleen hän pakotti Caravellen uudelleen Helsinkiin, missä hänelle luovutettiin vielä 150 000 markan lunnaat. Ne saatuaan kaappari päästikin panttivankeina olleet matkustajan ja lakimiehen vapaiksi, mutta määräsi koneen taas liikkeelle, tällä kertaa Amsterdamiin. Sieltä palattiin tankkauksen jälkeen yön tunteina Helsinkiin ja edelleen alkuperäiseen määränpäähän, Ouluun.

Poliisien kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti kaappari pääsi kotiinsa lepäämään, mutta häntä ei uskallettu jättää sinne koko sovituksi ajaksi maanantaiaamuun saakka, vaan poliisi teki onnistuneen rynnäkön sunnuntaina iltapäivällä. Omituisen tapahtumasarjan motiiveista ei ole täyttä tietoa, mutta teon taustalla lienee epäonnisia liiketoimia ja mahdollisesti mielenterveysongelmia. Kaappausdraaman kustannuksia ei ole vielä arvioitu, mutta vahingonkorvausvaatimusten arvellaan nousevan lähelle miljoonaa markkaa, vaikka lunnasrahat saatiinkin takaisin. Lentoliikenteen vaarantamisesta tuomiona lienee useita vuosia vankeutta.

1978

Sivun alkuun


Oulusta tehdään "teknologia-kaupunki"

Oulun kaupunki, yliopisto ja VTT ovat ottaneet tosissaan professori Matti Otalan, Aspo Oy:n teknologiajohtajan Antti Piipon ja eräiden muidenkin puheet siitä, että Oulu uhkaa pudota kehityksen kärryiltä, ellei se ryhdy satsamaan uudenaikaiseen huipputeknologiaan ja elektroniikkaan, kuten tietokoneissa käytettäviin piirilevyihin.

Nyt on ruvettu: asiaa pohtinut toimikunta ehdottaa siekailematta, että Oulusta tehdään ”teknologiakaupunki”. Matkaa tuon tittelin täyttämiseen taitaa kuitenkin vielä olla, sillä tähän mennessä kaupungissa on harrastettu huipputeknologiaa lähinnä vain yliopistolla ja VTT:n elektroniikkalaboratoriossa sekä Mobiran radiopuhelintehtaassa.

Tänä vuonna – teknologikaupunkihankkeeseen liittyen – on perustettu muutamia pieniä yrityksiä Valion vanhaan, tyhjilleen jääneeseen meijeriin Limingantulliin. Innokkaimmat elektroniikkaintoilijat nimittävät sitä jopa ”Teknologiakyläksi”, mutta paljon kehitystä täytynee vielä tapahtua ennen kuin tuokin nimi on kohdallaan. Hankkeen puuhamiesten tavoitteet ovat huikeita: ensi vuosituhannen alkaessa Oulussa saattaisi olla 15 000 neliömetrin eli 1,5 hehtaarin laajuinen teknologiakylä, jossa voi työskennellä satoja, jopa toista tuhatta huippuosaajaa! Jäämme odottamaan ja ihmetellen sivusta seuraamaan.

1982

Sivun alkuun


Oululaiset kunnostautuvat maailmalla, nyt vuorossa Pohjois-Korea

Jucheaatteen oululainen tutkimuskerho on käynyt asettamassa oman peruskivensä Pohjois-Koreaan, ideologiansa temppeliin Pjongjangiin 5.9.1978. Oululaiset vierailivat Pohjois-Koreassa maan 30-vuotisjuhlien aikoihin, kun kolme vuotta on kulunut maan johtajan Kim Il Sungin jucheraamatun suomentamisesta.

Jucheraamattu on nimeltään Kirjallisuuden ja taiteen velvollisuudet vallankumouksessamme, ja siinä muistutetaan mm. miten taiteessa abstraktio merkitsee kuolemaa ja miten kansa suorittaa taidekritiikin, koska yksikään kriitikko ei ole kansaa viisaampi. Oululainen aatteen tutkimuskerho pyrkii edistämään opintomatkansa jälkeen näitä ja monia muita pohjoiskorealaisia ajatuksia oululaisessa kulttuurielämässä entistäkin toimeliaammin ja rohkeammin.

Syyskuu 1978

Sivun alkuun


Oulun kakkateatteri ylitti kansainvälisen uutiskynnyksen

Pohjoisilla teatteripäivillä Oulussa tammikuussa koettu teatterikorkeakoululaisten Jumalan teatterin esitys on ylittänyt kansainvälisen uutiskynnyksen. Mm. Moskovan Pravda on käsitellyt sitä pääkirjoituksessaan, mihin saavutukseen aiemmin ainutkaan oululainen mutta tuskin muukaan Suomen teatterielämä on yltänyt.

Teatterikorkeakoululaisten kakkateatteri, jossa yleisö sai päälleen mm. ulosteita ja sammutusjauhetta ja sitä ruoskittiin sekä sen päälle heitettiin paukkupommeja, saa toisen näytöksensä Oulun raastuvanoikeudessa syksyllä.

Kevättalvi 1987

Sivun alkuun


5-vuotias Qiyu Zhou maan shakkimestari

5-vuotias Oulun oma tyttö, Qiyu Zhou [tšii-y dšou] kävi hakemassa tuntumaa kansainvälisiin shakkikilpailuihin. Kesäkuussa lajin Suomen mestaruuden 10-vuotiaiden sarjassa ylivoimaisesti voittanut lahjakkuus edusti maatamme Ranskassa järjestetyissä shakin nuorten maailmanmestaruuskisoissa.  Kaksi kertaa vanhemmat kilpakumppanit olivat vielä tällä kertaa liian kova vastus, mutta arvokasta kisakokemusta tuli roppakaupalla.

Shakkia hän on pelannut vasta toissa joulusta lähtien. Neitokaisen pelikumppani kotona on isä, ja lisäksi hän harjoittelee oululaisen seuransa, Shakki-77:n järjestämissä peli-illoissa. Qiyu Zhousta onkin kehittynyt nopeasti huipputaitava pelaaja, joka istuu shakkiturnauksissa tyynesti itseään vanhempia, ja jopa aikuisia vastaan. Pelaaminen on hänestä helppoa ja hauskaa, vaikka jalat eivät vielä ylläkään tuolilta maahan.

Heinäkuu 2005

Sivun alkuun


Koulutytön isä yritti valituksella estää kadettitanssiaiset

Saattajat Urchin, Wizard ja Venus olivat Darthmouthin koulutuslaivueen kolme alusta, jotka saapuivat laivastovierailulle Ouluun poikkeuksellisen kylmänä keväänä helluntaipyhien aikaan 1961. Nämä kolme laivaa toivat Englannin laivaston Ouluun ensimmäisen kerran sitten Krimin sodan ja Tervahovin polton.

Tähän mediatapahtumaan liittyivät mm. Suomalaisella klubilla järjestetyt kadettitanssiaiset, joissa oululaisdaameja tanssitti eräiden tietojen mukaan 156 kadettia. Daameiksi valittiin mm. 40 Oulun tyttölyseon lukiolaista, jotka valmistautuivat tilaisuuteen kaupungin hienoimman kangaskaupan Hamidullan ja kampaamo Virhon kautta. Myös yhteislyseon tyttöjä oli kadettien daameina. Tilaisuuden alkua kuumensi se, että erään tanssiaisiin valitun oululaistytön isä valitti kouluhallitukseen, koska epäili tyttöjen joutuvan merimiesten heiloiksi. Kouluhallitus antoi kuitenkin tyttölyseon rehtorille Anna Leinoselle luvan päästää valitut tytöt tanssimaan.

"Ei riittänyt pohdittavaksi se, mistä saataisiin mekko ja minkälainen, vaan joku innokas keksi, että englantilaisiin käyttäytymissääntöihin ehdottomasti kuuluvat hansikkaat”, kertoo valmisteluista tanssiaisissa mukana ollut tyttölyseolainen Kirsti-Liisa Heikkinen Nelisataselle ja toteaa, etteivät hansikkaat kuitenkaan olleet mikään välttämättömyys. Keskusta hukassa Kun tanssiaisten jälkeisenä päivänä Oulua esiteltiin näille vieraille, he Kirsti- Liisa Heikkisen mukaan keskellä Kirkkokatua keksivät kysyä, mistäpäin lähtee linja-auto keskustaan.

”Suoraselkäiset kadettipojat karkeloivat viehättävästi pukeutuneiden oppikouluneitosten kanssa, seurasivat kiinnostuneina heidän tanhuesityksiään ja osoittivat vilpittömästi suosiotaan kuten aitojen gentlemannien tuleekin”, kirjoitti Kaleva 21.5.

Toukokuu 1961

Sivun alkuun


Se alkoi vihdoinkin
Oulun yliopisto avasi ovensa

Oululaisten monikymmenvuotinen haave toteutui eilen, 1. syyskuuta 1959, kun Oulun yliopisto aloitti toimintansa. Ajatus on itänyt jo vuodesta 1905 lähtien, mutta monta mutkaa on ollut matkassa ja monta taistelua tarvittu ennen kuin on näin pitkälle päästy.

Ensimmäisinä opiskelijoina heti aamulla saivat kunnian kirjoittautua uuteen yliopistoon kansakoulunopettaja Gunnar Gers ja matematiikan ylioppilas Jorma Röppänen. Virallisiin avajaisiin ja juhlakulkueeseen on tulossa koko Suomen akateeminen ja poliittinen kerma presidenttiparin johdolla.

Oulun yliopiston tiedekunnista aloittivat toimintansa ensimmäisinä filosofinen ja teknillinen tiedekunta. Pian on myös humanistien ja lääketieteilijöiden vuoro. Tähän asti akateemista opetusta on ollut Oulussa saatavissa vain kesäyliopistoissa.

Yliopiston kampuksen sijoituspaikkaa ei ole vielä ratkaistu, vaikka useita vaihtoehtoja on ollut esillä, mm. Koskikeskus, Hupisaaret ja Virpiniemi. Kaikilla näillä vaihtoehdoilla on kannattajansa, mutta myös vastustajia. Kahta ensin mainittua on epäilty liian ahtaiksi ja Virpiniemeä liian etäiseksi paikaksi yliopistolle. Siihen saakka kunnes paikkakysymys saadaan ratkaistuksi ja tarvittavat tilat rakennetuiksi yliopisto toimii vuokralaisena eri puolilla kaupunkia.

Väliaikaikaistiloja on saatu tai alustavasti kaavailtu mm. vanhasta Åströmin nahkatehtaasta, Lidströmin lihakaupan vintiltä, Osuuskaupan saunasta ja Kontinkankaan parakeista. Sen sijaan kiistetään huhu, jonka mukaan yliopisto sijoittuisi Kiikelin saareen talviteloilla olevien veneiden alle. Sinne sijoitettaneen korkeintaan opiskelijoiden asuntoja.

1959


 

Muut lehdet

Virkavallalle patsas Ouluun?

Oulun Ylioppilaslehti 11/85 on syvästi huolissaan siitä, että Oulusta tehdään poliisikaupunkia. Lehti arvostelee ankarasti toripolliisipatsas-hankkeen julkistusta, joka tapahtui Oulun päivien aikana syksyllä 1985, kun patsaskeräys käynnistettiin paljastamalla Oulun kauppatorilla varatoripolliisi, näyttelijä Aulis Rosendahl.

”Poliisin hankkiminen Oulun tunnuskuvaksi kertoo tietenkin paljon koko kaupungin luonteesta”, toruu Oulun Ylioppilaslehti ja jatkaa: ”Patsashankkeen puuhaajat pyrkivät riisumaan kaiken arvostelun klassisella tavalla: hanke on niin pöljä, ettei sitä voi jättää toteuttamatta.” Itse taideteoksena poliisipatsas ei ole mitenkään vaikuttava, arvioi Oulun ylioppilaslehti.

”Patsaan tulolle ei mikään näytä asettavan estettä!” kauhistelee tämä nuoren ja radikaalin kulttuurin äänitorvi. Lehti ehdotteleekin, että parempi paikka patsaalle olisi Letkun puisto ja että patsaaseen pitäisi yhdistää nykyajan tekniikalla ääniefektejä varoittelemaan ohikulkijoita.

Marraskuu 1985

Sivun alkuun


Kulttuurimediakatsaus

”On mahdotonta olla vihainen ja soittaa ilmakitaraa”, toteaa The Times (27.8.2002) ja määrittelee ilmakitaran ylevästi, joskin täysin käsittämättömästi: ”Suomalaiset ovat keksineet toiminnan, joka on kerralla muuttanut nuoruuden päiväuneksinnan ytimessä olevan sankarinpalvonnan harvinaisen kauneuden, taidon ja bravuurin muotoon: ilmakitaran.”

”Suomen Oulussa järjestettävien ilmakitaran MMkisojen tarkoituksena on edistää maailmanrauhaa”, toteaa nettisivusto Chink-O-Rama v. 2003 ja jatkaa: ”Ilmakitaransoiton ideologian mukaisesti kaikki sodat ja sairaudet lakkaisivat olemasta ja pahat asiat katoaisivat, jos vain kaikki maailman ihmiset soittaisivat ilmakitaraa. Tämän takia jokaisen ilmakitarakilpailun päätteeksi kaikki maailman ihmiset kutsutaan soittamaan ilmakitaraa yhtä aikaa.”

”Ilmakitara on kuvitteellinen musiikki-instrumentti, jota voidaan soittaa missä tahansa milloin tahansa, koska siitä ei lähde ääntä ja se on hyvin kevyt kantaa mukana. Ilmakitaran MM-kisoja on järjestetty Oulussa Suomessa vuodesta 1996 alkaen. Yhdysvalloissa ensimmäiset kansalliset kisat järjestettiin 2003”, kertoo nettitietosanakirja Wikipedia.

Kanadalainen Andre Buckles myi muun muassa perintövinyylinsä päästäkseen matkustamaan Ouluun ilmakitaran MM-kisoihin. Hän oli matkaansa tyytyväinen, vaikka jäi toiseksi, kertoo kanadalainen Bravo!Canada –televisiokanava dokumentissa, joka esitettiin 7.12.2002.

”Salam wa’ Alakum, Rauhaa”, toivottaa Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien ilmakitarasivusto Air Guitar UAE kutsuessaan osallistujia Aavikon Rockfestivaaleilla Dubaissa järjestettävään ilmakitarakilpailuun, jonka voittaja pääsee Arabiemiraattien edustajana Oulussa pidettäviin MM-kisoihin elokuussa 2005.

Amerikkalainen RES-aikakauslehti ihmettelee Oulun musiikkivideofestivaalien 2004 eksotiikkaa. Toimittaja Sandy Hunter kertoo, että palkinnot jakoi eriskummallisessa jouluaiheisessa seremoniassa, Pumpeli Gaalassa, pitkäsäärinen rva Joulupukki apunaan himokkaiden keijukaisten moderni tanssiryhmä. ”Oulun konserttisalin lavalla nähtiin myös elävä poro (tosiaankin, se paskansi lavalle).”

”Mieskuoro Huutajat on enemmän kuin joukko suomalaisia, jotka yrittävät keventää sydäntään koventamalla desibelejä. Se on uusi taidemuoto ja se ottaa osansa maailmasta arktisen myrskyn voimalla”, toteaa BBC News. (3.2.2004).

”Konsertissa mylviessään he ovat kuin laulavien buddhalaismunkkien ja mielisairaalan risteytys”, kehuu The Boston Phoenixin kriitikko Peter Keough Huutajia.

”Kyllästynyt? Turhautunut? Vihainen? Liity Mieskuoro Huutajiin”, kehottaa eFilmCriticin elokuvaarvostelija Dr. Nick ja antaa täydet viisi tähteä Mika Ronkaisen ohjaamalle Huutajat-filmille.

”Huutajat-elokuva on sisältä nähty humoristinen kommentti nationalismista, fasismista ja vallasta tämänhetkisessä Euroopassa”, kirjoittaa Australian elokuvakeskus ACMI.

”Na północy Finlandii w mieście Oulu trzydziestu mężczyzn w gumowych krawatach wykrzykuje marsze patriotycze, fragmenty prawa międzynarodowego, hymny i…. piosenki dziecięce”, vakuuttaa puolalainen Film.Onet ja jatkaa: ”Pieczę nad programem i szalonymi pomysłami chóru sprawuje żelazną ręką dyrygent Petri Sirvio. Ich koncerty to spotkanie z zupełnie niecodzienną ekspresjąartystyczną.”

 

2003-2005

Sivun alkuun


Lukijalta
Rahalle olisi parempaakin käyttöä kuin agenttipuhelimien suunnittelu

Oulussa on yliopisto, jossa on mittava Tekninen tiedekunta ja vaikka Kostamus-hanke onkin hiljattain saatu päätökseen, ei meidän ole mitään syytä epäillä etteikö menestyksellinen vienti Neuvostoliittoon jatkuisi vahvassa kasvussa vähintäänkin seuraavan vuosisadan ajan. Näin ollen on varsin arveluttavaa ja vastuutonta, että Oulussa tuhlataan aikaa ja rahaa kaikenlaisten sähköisten leikkikalujen - kuten juuri nyt näiden agentti- eli kenkäpuhelimien - aikaavievään suunnitteluun. Insinöörikunta saisi lopettaa James Bond-filmien ja muun jenkkiroskan ihannoimisen, joka näyttää jo vaikuttavan vahingollisesti koko teknologisen kehityksen vakaviin tulevaisuudenlinjauksiin. Kansainvälisen tiedeyhteisön silmiin ei myöskään ole syytä antaa kuvaa, että tasokas valtionyliopisto suosii fantasiahankkeita ja suoranaista leikkikaluteollisuutta. Maamme yhteiskunnallisen, taloudellisen ja ennen kaikkea teknisen kehityksen pääpaino tulee mukauttaa tärkeimmän ja edistyksellisimmän kansainvälisen yhteistyö- ja kauppakumppanimme eli Neuvostoliiton vastaaviin linjauksiin. Suomen menestys ja taloudellinen kilpailukyky, puhumattakaan kulttuuri- ja sivistyskehityksestä, tulee olemaan menestyksekäs vain ja ainoastaan pidettäessä yllä luottamuksellisia, hyviä ja sydämellisiä naapuruussuhteita Neuvostoliittoon. Talous ja tekniikka ovat näihin liitännäisiä. Johan sitä edellyttää YYA-sopimus ja suomalainen talonpoikaisjärkikin. Suomelle on YYA-sopimuksen myötä annettu aito vapaus toimia hedelmällisessä yhteistyössä maailmanhistorian kehittyneimmän Rauhanvaltion ja kiistatta humanistisimman yhteiskuntajärjestelmän kanssa. Järki, hoi! Älä jätä! Suomen tulevaisuus on raskaassa teollisuudessa ja alati syvenevissä suhteissa Neuvostoliittoon. Meillä on vielä toivoa siitä, että oma yhteiskuntammekin saavuttaa saman kehitystason kuin siellä on.

”Yksi avojalakanen monien puolesta”
1987

Sivun alkuun


Tiesitkö tämän?

Oulun yliopiston sijoituspaikaksi missään vaiheessa EI suunniteltu
1) Koskikeskusta
2) Hupisaaria
3) Suota
4) Toppilansaarta
5) Virpiniemeä
Vastaus:

Sivun alkuun