Lauantaina 3.9.2005
NRO 8: 1956-2005
Pääkirjoitus
Profeetan varoitusta kannattaa kuunnella
Kaikkien suomalaisten on nyt tehtävä
kaikkensa isänmaan puolustamiseksi! Neuvostoliiton eilen jättämä
nootti osoittaa, että Oulun profeetan elokuussa 1960 esittämä
ennustus on käymässä toteen: Suomea uhkaa Viron ja Unkarin
kohtalo. Oulun profeetta Laila Heinonen kertoi viime
vuoden elokuussa sisarensa, lehtori Aune Heinosen kanssa
Suomen kohtalon olevan käsillä.
Heidän tuolloin Jumalalta saamansa
profetian mukaan koko Suomen kansan pitää tehdä parannus ennen
vuotta 1962, tai maata kohtaa rangaistus. Tuho voidaan välttää
vain jos maasta löytyy määräaikaan mennessä 800.000 todellista
uskovaista rukoilemaan Jumalan armahdusta. Vain harvat osasivat
tuolloin pitää uhkaa todellisena, ja Heinosen sisaruksia on
sittemmin pidetty hieman höpsähtäneinä.
Neuvostoliiton eilen Suomelle
esittämä vaatimus sotilaallisesta konsultaatiosta näyttää
kuitenkin vahvistavan sen, minkä laajat uskovaispiirit ympäri
maata ovat tienneet jo kuukausien ajan. Neuvostoliitto miehittää
Suomen, mikäli emme ota todesta Profeetan välittämää sanomaa:
”Suomi, sinun pelastuksesi on Minun Poikani veressä”. Ollaanpa
sanoman välittäneen henkilön mielen terveydestä mitä mieltä
tahansa, on nyt jokaisen liityttävä yhteiseen rukousrintamaan.
Suomen kohtalo on jälleen kerran kansan käsissä!
30.10.1961
Sivun alkuun
Rantakadun säilyttäminen olisi pelkästään kulissi
Entinen oululainen panee
tuulemaan
Oulu saa monumentaalikeskuksen, joka ulottuu niin merelle
kuin kauas maallekin: Rantakadun rötisköt puretaan ja niiden
tilalle tulee viisi poikittaissuuntaista liike- ja
konttorihuoneistotaloa, joiden rakennustyyli myötäilee
varsinaisen monumentaalikeskuksen arkkitehtonisia piirteitä.
Varsinaisen monumentaalikeskuksen ovat suunnitelleet arkkitehdit
Marjatta ja Martti Jaatinen, joista jälkimmäinen
on entinen oululainen.
Uusi uljas monumentaalikeskus, joka
on saanut nimekseen Kivisaari, kohoaa Vänmanin saarelle ja
siihen liittyvälle tekosaarelle. Siitä on luvassa muuan maamme
edustavimmista. Pääfi guureiksi kohoavat kaupungintalo 70 metriä
korkeine virastorakennuksineen sekä modernit teatteri- ja
konserttitalot. Linnansaaren uloimpaan kärkeen tule taidemuseo
ja jykevä virastokeskus lähelle ns. Nöömannin rantaa.
Pääliikenneväylän, Aleksanterinkadun, alitse kulkee jalankulku
poikkikaduilta virasto- ja kulttuuritaloalueelle.
Oulun kaupungin johdon mielestä
keskustelut suunnitelman tarkistamisesta jäävät pelkiksi
keskusteluiksi. Tämä koskee lähinnä sitä, että joidenkin
oululaisten mielestä Oulun Rantakadun hävittäminen
virastotornien tieltä olisi suuri vahinko. ”Jos Rantakatu
halutaan säilyttää, niin silloin pitäisi säilyttää koko
korttelirivistö Aleksanterinkadulle saakka”, sanoo professori
Jaatinen, koska hänen mielestään tulos olisi epäyhtenäinen ja
kulissimainen, jos Rantakadun taakse rakennettaisiin samoille
kortteleille uusia taloja.
Läänin pääkaupungin arvon
mukaiseksi!
Monumentaalikeskushanke käynnistyi vuoden 1962 heinäkuussa,
kun kaupunki julisti yleisen suunnittelukilpailun Oulun läänin
pääkaupungin arvoa vastaavan hallinto- ja
kulttuurikeskussuunnitelman aikaansaamiseksi. Kaupungin vanhojen
rakennusten investointitoimikunta on laatimassa luetteloa
kaupungin arkkitehtonisesti ja historiallisesti merkittävistä
rakennuksista. Rantakadun talot eivät kuulu sen mukaan
paikoillaan pysytettäviin eivätkä siirrettäviin. Useimmat
taloista aiotaan kuitenkin esittää mitattaviksi ja
valokuvattaviksi ennen purkamista.
Kesä 1965
Sivun alkuun
Typen
räjähdys surmasi kymmenen
Tehdasalue kuin atomipommin
jäljiltä
Kymmenen ihmistä sai surmansa Typpi
Oy:n tehdasalueella Oulussa sattuneessa valtavassa räjähdyksessä
viime yönä. Koko kaupungin herättänyt paukahdus aiheutui
alustavien tietojen mukaan ammoniumnitraatista, jota käytetään
lannoitteiden ja räjähteiden valmistuksessa.
Räjähdyksessä tuhoutuivat 40 metriä
korkea kahdeksankerroksinen salpietarivarasto ja sen vieressä
sijainnut rakeistustorni niin pahoin, että niistä jäi pystyyn
vain muutamia seinänpalasia. Muutenkin tehdasalue muuttui
osittain rauniokasaksi, kuten alueelta otetuista ilmakuvista voi
päätellä. Räjähdyksen voimakkuutta kuvastaa se, että kiviä ja
betoninkappaleita lensi Typeltä satojen metrien päähän joka
suuntaan, ja tuhansittain ikkunoita särkyi ilmanpaineen
vaikutuksesta usean kilometrin päässä kaupungin keskustassa.
Suuronnettomuuden tarkempaa syytä
pyritään selvittelemään niin pian kuin on mahdollista, kun ensin
saadaan pelastus- ja suojaustyöt loppuun. Ulkopuolisilta on
räjähdyspaikalle pääsy ankarasti kielletty, koska vieläkin
saattaa olla räjähdysvaara, ja pelastusmiesten on saatava tehdä
rauhassa työtänsä. Palaamme asiaan tulevissa lehdissämme, kun
siitä saadaan lisää tietoa.
9.1.1963
Sivun alkuun
Lentokoneen
kaappaaja vangittiin kotoaan
Helsingistä Ouluun matkalla olleesta
Super Caravellesta alkanut Suomen ensimmäinen lentokonekaappaus
päättyi vuorokauden kuluttua alkamisestaan Ouluun, kun poliisi
teki äkkirynnäkön kaappaajan asuntoon ja vangitsi tämän. Kukaan
ei saanut vammoja kaappausvälikohtauksessa.
Tapahtumat alkoivat toissa päivänä,
30.9., kun illansuussa Helsinki-Vantaan kentältä nousseen
vuorokoneen matkustaja, oululainen 37-vuotias merkonomi ja
entinen rakennusurakoitsija oli pyynnöstä päässyt koneen
ohjaamoon ”tutustumiskäynnille”. Ohjaamossa hän kuitenkin kaivoi
pistoolinsa esille ja sillä uhaten määräsi koneen palaamaan
takaisin Helsinki-Vantaan kentälle. Siellä hän päästi koneen
44:stä matkustajasta vapaaksi 35, samoin kaksi lentoemäntää.
Koneeseen jäi kaapparin panttivangeiksi kahdeksan
naismatkustajaa, kolme miehistön jäsentä sekä kaapparin paikalle
vaatima lakimies.
Kaappari vaati lunnaiksi Finnairilta
675 000 markkaa, joista osan hän halusi toimitettavaksi
Kaunialan sotavammasairaalalle, osan SOS-lapsikylälle ja osan
perheelleen Ouluun. Pankkien avustuksella rahat saatiin nopeasti
kokoon, ja osa niistä lennätettiin toisella lentokoneella
Ouluun, minne kaappari lensi ”omalla” koneellaan vastaanottamaan
rahoja.
Jätettyään rahat vaimolleen hän
pakotti Caravellen uudelleen Helsinkiin, missä hänelle
luovutettiin vielä 150 000 markan lunnaat. Ne saatuaan kaappari
päästikin panttivankeina olleet matkustajan ja lakimiehen
vapaiksi, mutta määräsi koneen taas liikkeelle, tällä kertaa
Amsterdamiin. Sieltä palattiin tankkauksen jälkeen yön tunteina
Helsinkiin ja edelleen alkuperäiseen määränpäähän, Ouluun.
Poliisien kanssa tekemänsä
sopimuksen mukaisesti kaappari pääsi kotiinsa lepäämään, mutta
häntä ei uskallettu jättää sinne koko sovituksi ajaksi
maanantaiaamuun saakka, vaan poliisi teki onnistuneen rynnäkön
sunnuntaina iltapäivällä. Omituisen tapahtumasarjan motiiveista
ei ole täyttä tietoa, mutta teon taustalla lienee epäonnisia
liiketoimia ja mahdollisesti mielenterveysongelmia.
Kaappausdraaman kustannuksia ei ole vielä arvioitu, mutta
vahingonkorvausvaatimusten arvellaan nousevan lähelle miljoonaa
markkaa, vaikka lunnasrahat saatiinkin takaisin. Lentoliikenteen
vaarantamisesta tuomiona lienee useita vuosia vankeutta.
1978
Sivun alkuun
Oulusta tehdään "teknologia-kaupunki"
Oulun kaupunki, yliopisto ja VTT
ovat ottaneet tosissaan professori Matti Otalan, Aspo
Oy:n teknologiajohtajan Antti Piipon ja eräiden muidenkin
puheet siitä, että Oulu uhkaa pudota kehityksen kärryiltä, ellei
se ryhdy satsamaan uudenaikaiseen huipputeknologiaan ja
elektroniikkaan, kuten tietokoneissa käytettäviin piirilevyihin.
Nyt on ruvettu: asiaa pohtinut
toimikunta ehdottaa siekailematta, että Oulusta tehdään
”teknologiakaupunki”. Matkaa tuon tittelin täyttämiseen taitaa
kuitenkin vielä olla, sillä tähän mennessä kaupungissa on
harrastettu huipputeknologiaa lähinnä vain yliopistolla ja VTT:n
elektroniikkalaboratoriossa sekä Mobiran radiopuhelintehtaassa.
Tänä vuonna –
teknologikaupunkihankkeeseen liittyen – on perustettu muutamia
pieniä yrityksiä Valion vanhaan, tyhjilleen jääneeseen meijeriin
Limingantulliin. Innokkaimmat elektroniikkaintoilijat nimittävät
sitä jopa ”Teknologiakyläksi”, mutta paljon kehitystä täytynee
vielä tapahtua ennen kuin tuokin nimi on kohdallaan. Hankkeen
puuhamiesten tavoitteet ovat huikeita: ensi vuosituhannen
alkaessa Oulussa saattaisi olla 15 000 neliömetrin eli 1,5
hehtaarin laajuinen teknologiakylä, jossa voi työskennellä
satoja, jopa toista tuhatta huippuosaajaa! Jäämme odottamaan ja
ihmetellen sivusta seuraamaan.
1982
Sivun alkuun
Oululaiset
kunnostautuvat maailmalla, nyt vuorossa Pohjois-Korea
Jucheaatteen oululainen
tutkimuskerho on käynyt asettamassa oman peruskivensä
Pohjois-Koreaan, ideologiansa temppeliin Pjongjangiin 5.9.1978.
Oululaiset vierailivat Pohjois-Koreassa maan 30-vuotisjuhlien
aikoihin, kun kolme vuotta on kulunut maan johtajan Kim Il
Sungin jucheraamatun suomentamisesta.
Jucheraamattu on nimeltään
Kirjallisuuden ja taiteen velvollisuudet vallankumouksessamme,
ja siinä muistutetaan mm. miten taiteessa abstraktio merkitsee
kuolemaa ja miten kansa suorittaa taidekritiikin, koska yksikään
kriitikko ei ole kansaa viisaampi. Oululainen aatteen
tutkimuskerho pyrkii edistämään opintomatkansa jälkeen näitä ja
monia muita pohjoiskorealaisia ajatuksia oululaisessa
kulttuurielämässä entistäkin toimeliaammin ja rohkeammin.
Syyskuu 1978
Sivun alkuun
Oulun
kakkateatteri ylitti kansainvälisen uutiskynnyksen
Pohjoisilla teatteripäivillä Oulussa
tammikuussa koettu teatterikorkeakoululaisten Jumalan teatterin
esitys on ylittänyt kansainvälisen uutiskynnyksen. Mm. Moskovan
Pravda on käsitellyt sitä pääkirjoituksessaan, mihin
saavutukseen aiemmin ainutkaan oululainen mutta tuskin muukaan
Suomen teatterielämä on yltänyt.
Teatterikorkeakoululaisten
kakkateatteri, jossa yleisö sai päälleen mm. ulosteita ja
sammutusjauhetta ja sitä ruoskittiin sekä sen päälle heitettiin
paukkupommeja, saa toisen näytöksensä Oulun raastuvanoikeudessa
syksyllä.
Kevättalvi 1987
Sivun alkuun
5-vuotias Qiyu Zhou maan shakkimestari
5-vuotias Oulun oma tyttö, Qiyu Zhou [tšii-y dšou]
kävi hakemassa tuntumaa kansainvälisiin shakkikilpailuihin.
Kesäkuussa lajin Suomen mestaruuden 10-vuotiaiden sarjassa
ylivoimaisesti voittanut lahjakkuus edusti maatamme Ranskassa
järjestetyissä shakin nuorten maailmanmestaruuskisoissa.
Kaksi kertaa vanhemmat kilpakumppanit olivat vielä tällä kertaa
liian kova vastus, mutta arvokasta kisakokemusta tuli
roppakaupalla.
Shakkia hän on pelannut vasta toissa joulusta lähtien.
Neitokaisen pelikumppani kotona on isä, ja lisäksi hän
harjoittelee oululaisen seuransa, Shakki-77:n järjestämissä
peli-illoissa. Qiyu Zhousta onkin kehittynyt nopeasti
huipputaitava pelaaja, joka istuu shakkiturnauksissa tyynesti
itseään vanhempia, ja jopa aikuisia vastaan. Pelaaminen on
hänestä helppoa ja hauskaa, vaikka jalat eivät vielä ylläkään
tuolilta maahan.
Heinäkuu 2005
Sivun alkuun
Koulutytön isä yritti
valituksella estää kadettitanssiaiset
Saattajat Urchin, Wizard ja Venus
olivat Darthmouthin koulutuslaivueen kolme alusta, jotka
saapuivat laivastovierailulle Ouluun poikkeuksellisen kylmänä
keväänä helluntaipyhien aikaan 1961. Nämä kolme laivaa toivat
Englannin laivaston Ouluun ensimmäisen kerran sitten Krimin
sodan ja Tervahovin polton.
Tähän mediatapahtumaan liittyivät
mm. Suomalaisella klubilla järjestetyt kadettitanssiaiset,
joissa oululaisdaameja tanssitti eräiden tietojen mukaan 156
kadettia. Daameiksi valittiin mm. 40 Oulun tyttölyseon
lukiolaista, jotka valmistautuivat tilaisuuteen kaupungin
hienoimman kangaskaupan Hamidullan ja kampaamo Virhon kautta.
Myös yhteislyseon tyttöjä oli kadettien daameina. Tilaisuuden
alkua kuumensi se, että erään tanssiaisiin valitun oululaistytön
isä valitti kouluhallitukseen, koska epäili tyttöjen joutuvan
merimiesten heiloiksi. Kouluhallitus antoi kuitenkin tyttölyseon
rehtorille Anna Leinoselle luvan päästää valitut tytöt
tanssimaan.
"Ei riittänyt pohdittavaksi se,
mistä saataisiin mekko ja minkälainen, vaan joku innokas keksi,
että englantilaisiin käyttäytymissääntöihin ehdottomasti
kuuluvat hansikkaat”, kertoo valmisteluista tanssiaisissa mukana
ollut tyttölyseolainen Kirsti-Liisa Heikkinen
Nelisataselle ja toteaa, etteivät hansikkaat kuitenkaan olleet
mikään välttämättömyys. Keskusta hukassa Kun tanssiaisten
jälkeisenä päivänä Oulua esiteltiin näille vieraille, he Kirsti-
Liisa Heikkisen mukaan keskellä Kirkkokatua keksivät kysyä,
mistäpäin lähtee linja-auto keskustaan.
”Suoraselkäiset kadettipojat
karkeloivat viehättävästi pukeutuneiden oppikouluneitosten
kanssa, seurasivat kiinnostuneina heidän tanhuesityksiään ja
osoittivat vilpittömästi suosiotaan kuten aitojen gentlemannien
tuleekin”, kirjoitti Kaleva 21.5.
Toukokuu 1961
Sivun alkuun
Se alkoi
vihdoinkin
Oulun yliopisto avasi ovensa
Oululaisten monikymmenvuotinen haave
toteutui eilen, 1. syyskuuta 1959, kun Oulun yliopisto aloitti
toimintansa. Ajatus on itänyt jo vuodesta 1905 lähtien, mutta
monta mutkaa on ollut matkassa ja monta taistelua tarvittu ennen
kuin on näin pitkälle päästy.
Ensimmäisinä opiskelijoina heti
aamulla saivat kunnian kirjoittautua uuteen yliopistoon
kansakoulunopettaja Gunnar Gers ja matematiikan
ylioppilas Jorma Röppänen. Virallisiin avajaisiin ja
juhlakulkueeseen on tulossa koko Suomen akateeminen ja
poliittinen kerma presidenttiparin johdolla.
Oulun yliopiston tiedekunnista
aloittivat toimintansa ensimmäisinä filosofinen ja teknillinen
tiedekunta. Pian on myös humanistien ja lääketieteilijöiden
vuoro. Tähän asti akateemista opetusta on ollut Oulussa
saatavissa vain kesäyliopistoissa.
Yliopiston kampuksen sijoituspaikkaa
ei ole vielä ratkaistu, vaikka useita vaihtoehtoja on ollut
esillä, mm. Koskikeskus, Hupisaaret ja Virpiniemi. Kaikilla
näillä vaihtoehdoilla on kannattajansa, mutta myös vastustajia.
Kahta ensin mainittua on epäilty liian ahtaiksi ja Virpiniemeä
liian etäiseksi paikaksi yliopistolle. Siihen saakka kunnes
paikkakysymys saadaan ratkaistuksi ja tarvittavat tilat
rakennetuiksi yliopisto toimii vuokralaisena eri puolilla
kaupunkia.
Väliaikaikaistiloja on saatu tai
alustavasti kaavailtu mm. vanhasta Åströmin nahkatehtaasta,
Lidströmin lihakaupan vintiltä, Osuuskaupan saunasta ja
Kontinkankaan parakeista. Sen sijaan kiistetään huhu, jonka
mukaan yliopisto sijoittuisi Kiikelin saareen talviteloilla
olevien veneiden alle. Sinne sijoitettaneen korkeintaan
opiskelijoiden asuntoja.
1959
Muut lehdet
Virkavallalle patsas Ouluun?
Oulun Ylioppilaslehti 11/85 on
syvästi huolissaan siitä, että Oulusta tehdään poliisikaupunkia.
Lehti arvostelee ankarasti toripolliisipatsas-hankkeen
julkistusta, joka tapahtui Oulun päivien aikana syksyllä 1985,
kun patsaskeräys käynnistettiin paljastamalla Oulun
kauppatorilla varatoripolliisi, näyttelijä Aulis Rosendahl.
”Poliisin hankkiminen Oulun
tunnuskuvaksi kertoo tietenkin paljon koko kaupungin luonteesta”,
toruu Oulun Ylioppilaslehti ja jatkaa: ”Patsashankkeen
puuhaajat pyrkivät riisumaan kaiken arvostelun klassisella
tavalla: hanke on niin pöljä, ettei sitä voi jättää
toteuttamatta.” Itse taideteoksena poliisipatsas ei ole
mitenkään vaikuttava, arvioi Oulun ylioppilaslehti.
”Patsaan tulolle ei mikään näytä
asettavan estettä!” kauhistelee tämä nuoren ja radikaalin
kulttuurin äänitorvi. Lehti ehdotteleekin, että parempi paikka
patsaalle olisi Letkun puisto ja että patsaaseen pitäisi
yhdistää nykyajan tekniikalla ääniefektejä varoittelemaan
ohikulkijoita.
Marraskuu 1985
Sivun alkuun
Kulttuurimediakatsaus
”On mahdotonta olla vihainen ja
soittaa ilmakitaraa”, toteaa The Times (27.8.2002) ja
määrittelee ilmakitaran ylevästi, joskin täysin
käsittämättömästi: ”Suomalaiset ovat keksineet toiminnan,
joka on kerralla muuttanut nuoruuden päiväuneksinnan ytimessä
olevan sankarinpalvonnan harvinaisen kauneuden, taidon ja
bravuurin muotoon: ilmakitaran.”
”Suomen Oulussa järjestettävien
ilmakitaran MMkisojen tarkoituksena on edistää maailmanrauhaa”,
toteaa nettisivusto Chink-O-Rama v. 2003 ja jatkaa:
”Ilmakitaransoiton ideologian mukaisesti kaikki sodat ja
sairaudet lakkaisivat olemasta ja pahat asiat katoaisivat, jos
vain kaikki maailman ihmiset soittaisivat ilmakitaraa. Tämän
takia jokaisen ilmakitarakilpailun päätteeksi kaikki maailman
ihmiset kutsutaan soittamaan ilmakitaraa yhtä aikaa.”
”Ilmakitara on kuvitteellinen
musiikki-instrumentti, jota voidaan soittaa missä tahansa
milloin tahansa, koska siitä ei lähde ääntä ja se on hyvin kevyt
kantaa mukana. Ilmakitaran MM-kisoja on järjestetty Oulussa
Suomessa vuodesta 1996 alkaen. Yhdysvalloissa ensimmäiset
kansalliset kisat järjestettiin 2003”, kertoo
nettitietosanakirja Wikipedia.
Kanadalainen Andre Buckles
myi muun muassa perintövinyylinsä päästäkseen matkustamaan
Ouluun ilmakitaran MM-kisoihin. Hän oli matkaansa tyytyväinen,
vaikka jäi toiseksi, kertoo kanadalainen Bravo!Canada
–televisiokanava dokumentissa, joka esitettiin 7.12.2002.
”Salam wa’ Alakum, Rauhaa”,
toivottaa Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien ilmakitarasivusto
Air Guitar UAE kutsuessaan osallistujia Aavikon
Rockfestivaaleilla Dubaissa järjestettävään
ilmakitarakilpailuun, jonka voittaja pääsee Arabiemiraattien
edustajana Oulussa pidettäviin MM-kisoihin elokuussa 2005.
Amerikkalainen RES-aikakauslehti
ihmettelee Oulun musiikkivideofestivaalien 2004 eksotiikkaa.
Toimittaja Sandy Hunter kertoo, että palkinnot jakoi
eriskummallisessa jouluaiheisessa seremoniassa, Pumpeli
Gaalassa, pitkäsäärinen rva Joulupukki apunaan himokkaiden
keijukaisten moderni tanssiryhmä. ”Oulun konserttisalin
lavalla nähtiin myös elävä poro (tosiaankin, se paskansi
lavalle).”
”Mieskuoro Huutajat on enemmän
kuin joukko suomalaisia, jotka yrittävät keventää sydäntään
koventamalla desibelejä. Se on uusi taidemuoto ja se ottaa
osansa maailmasta arktisen myrskyn voimalla”, toteaa BBC
News. (3.2.2004).
”Konsertissa mylviessään he ovat
kuin laulavien buddhalaismunkkien ja mielisairaalan risteytys”,
kehuu The Boston Phoenixin kriitikko Peter Keough
Huutajia.
”Kyllästynyt? Turhautunut?
Vihainen? Liity Mieskuoro Huutajiin”, kehottaa
eFilmCriticin elokuvaarvostelija Dr. Nick ja antaa
täydet viisi tähteä Mika Ronkaisen ohjaamalle
Huutajat-filmille.
”Huutajat-elokuva on sisältä
nähty humoristinen kommentti nationalismista, fasismista ja
vallasta tämänhetkisessä Euroopassa”, kirjoittaa Australian
elokuvakeskus ACMI.
”Na północy Finlandii w mieście
Oulu trzydziestu mężczyzn w gumowych krawatach wykrzykuje marsze
patriotycze, fragmenty prawa międzynarodowego, hymny i….
piosenki dziecięce”, vakuuttaa puolalainen Film.Onet
ja jatkaa: ”Pieczę nad programem i szalonymi pomysłami chóru
sprawuje żelazną ręką dyrygent Petri Sirvio. Ich koncerty to
spotkanie z zupełnie niecodzienną ekspresjąartystyczną.”
2003-2005
Sivun alkuun
Lukijalta
Rahalle olisi parempaakin käyttöä kuin agenttipuhelimien
suunnittelu
Oulussa on yliopisto, jossa on
mittava Tekninen tiedekunta ja vaikka Kostamus-hanke onkin
hiljattain saatu päätökseen, ei meidän ole mitään syytä epäillä
etteikö menestyksellinen vienti Neuvostoliittoon jatkuisi
vahvassa kasvussa vähintäänkin seuraavan vuosisadan ajan. Näin
ollen on varsin arveluttavaa ja vastuutonta, että Oulussa
tuhlataan aikaa ja rahaa kaikenlaisten sähköisten leikkikalujen
- kuten juuri nyt näiden agentti- eli kenkäpuhelimien -
aikaavievään suunnitteluun. Insinöörikunta saisi lopettaa James
Bond-filmien ja muun jenkkiroskan ihannoimisen, joka näyttää jo
vaikuttavan vahingollisesti koko teknologisen kehityksen
vakaviin tulevaisuudenlinjauksiin. Kansainvälisen tiedeyhteisön
silmiin ei myöskään ole syytä antaa kuvaa, että tasokas
valtionyliopisto suosii fantasiahankkeita ja suoranaista
leikkikaluteollisuutta. Maamme yhteiskunnallisen, taloudellisen
ja ennen kaikkea teknisen kehityksen pääpaino tulee mukauttaa
tärkeimmän ja edistyksellisimmän kansainvälisen yhteistyö- ja
kauppakumppanimme eli Neuvostoliiton vastaaviin linjauksiin.
Suomen menestys ja taloudellinen kilpailukyky, puhumattakaan
kulttuuri- ja sivistyskehityksestä, tulee olemaan menestyksekäs
vain ja ainoastaan pidettäessä yllä luottamuksellisia, hyviä ja
sydämellisiä naapuruussuhteita Neuvostoliittoon. Talous ja
tekniikka ovat näihin liitännäisiä. Johan sitä edellyttää
YYA-sopimus ja suomalainen talonpoikaisjärkikin. Suomelle on
YYA-sopimuksen myötä annettu aito vapaus toimia hedelmällisessä
yhteistyössä maailmanhistorian kehittyneimmän Rauhanvaltion ja
kiistatta humanistisimman yhteiskuntajärjestelmän kanssa. Järki,
hoi! Älä jätä! Suomen tulevaisuus on raskaassa teollisuudessa ja
alati syvenevissä suhteissa Neuvostoliittoon. Meillä on vielä
toivoa siitä, että oma yhteiskuntammekin saavuttaa saman
kehitystason kuin siellä on.
”Yksi avojalakanen monien
puolesta”
1987
Sivun alkuun
Tiesitkö tämän?
Sivun alkuun
|