Oulun kunnallinen kirjastolaitos, Kansankirjasto
ja lukusali
aloitti toimintansa vuoden 1877
alussa. Sijaintipaikka oli laitakaupungilla Heinätorin
kansakoululla.

Heinätorin kansakoulun julkisivukuva 1872
piirustusten mukaan.
Vuonna 1899 kirjastolle vuokrattiin tilavampi
huoneisto keskemmältä kaupunkia, seppä Jokelan talosta nykyisen
Isonkadun ja Saaristonkadun kulmasta.
Kirjaston
vuokralaisvuodet loppuivat v. 1910, kun kauppaneuvos Hemming Åströmin
perikunta lahjoitti Ainolan puisen jugendhuvilan kirjaston ja
museon käyttöön. Tämä kaupunkilaisten piparkakku-Ainolaksi
kutsuma rakennus paloi kesällä 1929.
Palon
jälkeen Ainolan puistoon päätettiin rakentaa entiselle paikalle
kivinen rakennus, johon kirjaston ja museon lisäksi tuli tilat myös
maakunta-arkistolle. Arkkitehti Oiva Kallion suunnittelema
maakuntatalo vihittiin käyttöön v. 1933 alussa.
Uusi
rakennus Ainolan puistossa palveli
kaupunkilaisia puoli vuosisataa käyden kuitenkin vähitellen
ahtaaksi ja epätarkoituksenmukaiseksi kehittyvälle kirjastolle.
Uudet tilat olivat ehtona maakuntakirjasto-oikeuksille, jotka
valtioneuvosto myönsi
v. 1973. Kirjaston 100-vuotisjuhlavuonna
rakennushanke saatiin vauhtiin, ja viisi vuotta myöhemmin,
tammikuussa 1982, Kaarlenväylän
varrella Vänmanninsaaressa sijaitseva nykyinen kirjastotalo
avattiin yleisölle.
Ensimmäiset sivukirjastot perustettiin 1950-luvulla.
Nykyään asiakkaita eri puolilla kaupunkia palveleva 12 lähikirjaston
verkko saavuttaa 99 % oululaisista.
Potilaskirjastotoimintaa on ollut vuodesta 1960. Tällä hetkellä kirjastopalveluja on kuudessa sairaalassa tai vanhusten hoitolaitoksessa.
Kirjastoauto aloitti liikennöinnin v. 1975 ja loppuvuodesta 2001
otettiin käyttöön pienkirjastoauto.

Oulun
kaupungin pääkirjasto 10.5.1992.
Valokuva © Raimo Ahonen/Oulun kaupunginkirjasto