Samuli Kustaa Berg: Kiilto mato

Kiilto mato

1800-luvun alun runot olivat useimmiten mukaelmia tai käännöksiä. Myös melkein jokaisen Bergin runon taustalta löytyy jokin toinen runo tai eläinsatu. Runon Kiilto mato, joka julkaistiin Oulun Wiikko-Sanomissa 21.3.1829, esikuvaksi on osoitettu saksalaisen G. K. Pfeffelin runo Das Johanniswürmchen. Lehdessä mainitaankin, että Kallio-nimimerkin runo on "muualta saatu. Saksan kielestä suomennettu". Bergin osittain oulunmurteinen suomennos on seuraavanlainen:

Kiilto mato kukkasisa

Loisti hiljasuudesaan.

Yli kedon, tienohisa,

Tietämätön loistostaan.

Sulosesti tätä tähti

Katto korkeudestaan.

Kätköstänsä käärmeet lähti

Myrkkyänsä valamaan.

Sääli madon surkeutta!

Miks' hän syyttä surmattiin?

Syyttä, sano käärmet, mutta

Miksikäs hän loisti niin?

Kiilto mato Oulun Wiikko-Sanomissa 21.3.1829.

Vaikka Kiilto mato onkin mukaelma, on sillä silti oma persoonallisen surumielinen sävynsä. Bergin klassisen perinteen tuntemus näkyy muodon varmuudessa ja soinnuttelun taidossa. Myös taitava vastakohtaparien käyttö ilmenee jo tässä esikoisrunossa: tähti katselee taivaan korkeudesta, miten kiiltomato syyttä surmataan.

Kiilto madossa ja muussakin Bergin tuotannossa korostuu kirjallisuuden intertekstuaalinen eli tekstienvälinen luonne. Kirjallinen teksti syntyy aina suhteessa johonkin aiempaan tekstiin, ja se voi myös itse toimia lähtökohtana muille teksteille. Jos kohta Kiilto mato oli "muualta saatu", oli sekin vuorostaan herätteenä esimerkiksi Kaksi arvostelijaa -nimiselle lorulle, joka julkaistiin Pilkkakirves-lehden numerossa 12/1881. Tämä suomen kielen puolta pitävä parodia neuvotaankin "veisattavaksi kuin Kiiltomato kukkasissa".