Magdaleena ja maailman lapset

Menestysromaani Magdaleena ja maailmanlapset (1969) on Kaipaisen teoksista selvimmin myyttipohjainen ja samalla lähimpänä radikalismin vuosikymmenen osallistuvaa kirjallisuutta.

No, sitten mä luin kesällä semmoisen kirjan kuin Magdaleena ja maailman lapset. Ja musta tuli vasemmistolainen kerta heitolla. 
(Haastateltava Matti Hyvärisen taistolaisuutta käsittelevässä tutkimuksessa Viimeiset taistot, 1994.)

60-luvun ääni ja vimma

Magdaleenan ja maailman lapsien monipohjainen myyttikuvio on kekseliäästi sovitettu nykyaikaistuvaan maalaiskuntaan. Sen tapahtumissa ja henkilöissä menevät päällekkäin Uuden Testamentin kertomus Martasta, Mariasta ja Jeesuksesta sekä kansanomainen Maria Magdaleenan legendaperinne. 

Anu Kaipaisen pojat Jouni, Petri ja Marko Magdaleena ja maailman lapset -romaanin tv-sovituksen kuvauksissa v. 1970. Taustalla näyttelijä Eeva-Kaarina Volanen.

Moniaineksinen kollaasi syntyy, kun myyttikehysten sisällä yhdistyy Pekka Tarkan sanoin

"päivänkohtaisena materiaalina 1960-luvun koko ääni ja vimma: keskustelu rodullisista vähemmistöistä, demokraattisesta kasvatuksesta ja avioliitosta, lasten ja naisten emansipaatiosta, maailmanlaajasta yhteisvastuusta nälän, saastumisen ja totaalisen sodan aikakaudella".

Magdaleenan ja maailman lapsien moniaineksisuus käy vaikeaksi hallita ja uhkaa hajota. Näin romaani peilaa medioituvan ja nykyaikaistuvan 60-luvun moninaisia ajankuvia ja monimutkaistuvaa maailmaa. Se on 60-luvun idealismin tilinpäätös, joka sisältää epäilyjä, ironiaa ja avoimeksi jääviä kysymyksiä. 

Kaipaisen radikaali Kristus

Raamattua päivitettiin muutenkin kotimaisessa kirjallisuudessa. Vuonna 1969 ilmestyivät Saarikosken suomentama Matteuksen evankeliumi, nuorten teologien Terho Pursiaisen ja Jouko Lehtosen kiivaat pamfletit Uusin testamentti ja Kirkon kiväärit sekä Iikka Vuotilan apostolien aikaa Nyky-Suomeen rinnastava romaani Herra Petteri lähti merille.

Kaipaisen romaanin tapahtumat käynnistää paikkakunnalle saapuva partaradikaali lääkäri. Hän on 60-luvun radikalismin äänitorvi, symbolisesti Kristus, joka herättää apteekkarin tyttärien – käytännöllisen Martan ja tunteellisen Magdaleenan – sosiaalisen omatunnon. Nyky-Messiaan sanoma on yhdistelmä uusvasemmistolaista pamflettia ja Vuorisaarnaa, mutta sen paatosta taittaa kertojan ironia. 

Ote romaanista Magdaleena ja maailman lapset

Romaanissa pohditaan osallistumisen ja utopian todeksi elämisen vaikeutta. Globaalia syyllisyyttä kantavan Magdaleenan pako psykoosiin ja polttoitsemurha on protesti, joka ilmaisee yksilön voimattomuutta ongelmien edessä. Vaihtoehtoisena loppuratkaisuna on Martan yritys purkaa ryhmäliitolla perhe- ja omistussuhteet. Kristus on jo tässä vaiheessa noussut taivaaseen: sosialistilääkäri on lentänyt ratkomaan kolmannen maailman ongelmia.

"Minkä te teette yhdelle näistä pienimmistä..."

Romaanin Magdaleenan myyttivastineet ulottuvat Raamatun ja kansanrunon naisia kauemmas, äitijumalattariin, jotka itkevät lapsiaan. Kansanrunon lapsensurmat rinnastuvat arkiväkivaltaan perheissä, juutalaislasten kohtaloihin keskitysleireillä sekä Biafran ja Vietnamin lasten kärsimyksiin. Insestitabua käsitellään sadun keinoin: romaaniin on upotettu Grimmin veljesten sadut "Pikku veli ja pikku sisar" sekä "Tähkäpää".

Anu Kaipainen poikineen

Magdaleena ja maailman lapset on nimensä mukaisesti lasten asialla. Moninkertaiset lapsensurmat ja hyväksikäytöt kiinnittävät huomion siihen, mitä kasvatuksella tukahdutetaan: lapsessa piilevään uuden ihmisen mahdollisuuteen. Romaanin freudilaisesti asioita auki kerivä rakenne osoittaa, että henkilökohtaisten ongelmien juuret ovat usein lapsuudessa ja että vasta ratkaisemalla yksityiset ongelmat voidaan edetä yleiseen muutokseen. 

Ydinperhe onkin romaanissa freudilaisittain rikospaikka, jonne toistuvasti palataan. Ydinperhettä rikotaan kärjistyksin, jotka muun muassa tekevät isästä poikiensa veljen. Vaihtoehtoina väläytetään Summerhillin ja kibbutsien kaltaisia kollektiivisia kokeiluja. Myös lisääntymisteknologian mahdollisuuksia pohditaan.

Lisätietoja teoksesta
Teoksen saatavuustiedot

Lähteitä:
Arvola 1969; Envall 1985; Enwald 1989; Enwald 1999; Forsblom 1969; Forström 1969; Gröndahl 1969; Helka 1969; Huhtala 1969; Hyvärinen 1994; Jäminki 1969; Kaipainen 1973; Kaipainen 1976; Kivilinna 1969; Koskela 1969; Kujala 1969; Lehto 1969; Lehtola 1969; Linstedt 1969; Moilanen 1969; Nortia 1970; Palm 1969; Pennanen 1969; Polkunen 1979; Rajala 1969; Ripatti 1970; T.S. 1969; Tarkka 1980; Sundqvist 1969; Uotila 1969; Villa 1969; Virisalo 1969.

Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto 2005