|
Aleksis Kiven elämään perustuva näytelmä Runoilija (1909) oli Erkki Kivijärven kirjallinen debyytti. Varsinainen kaunokirjallinen esikoisteos, novellikokoelma
Väsynyt ja muita kertomuksia (1912) sisälsi tunnelmoivia tuokiokuvia, joita Kivijärvi hyödynsi myöhemmissä romaaneissaan.
Toisen, Punainen lamppu -novellikokoelman (1919) kertomuksia ja henkilöhahmoja löytyy niin ikään romaaneista. Ainakin Tippana-Liisa ja konttoristi Aku Hamberg esiintyvät myös
Tervaporvari-romaanissa.
Jo Kivijärven novelleista on nähtävissä hänelle omaleimaisin kirjallisen ilmaisun muoto: journalistisen sujuvin sanankääntein etenevä kerrontatyyli. Miltei kaikissa Kivijärven romaaneissa on omaelämäkerrallisia piirteitä, tunnelmapaloja lapsuuden kotikaupungista Oulusta. Toinen Kivijärven romaanien keskeinen miljöö on vuosisadan alun Helsinki. Pääkaupunkimiljööseen sijoitettu
Painomuste ja punaviini (1930) aloitti Kivijärven 30-luvun romaanien sarjan.
Kivijärvi kannatti nuorsuomalaista ja
edistyspuoluelaista kulttuuriliberalismia. Humanismi merkitsi hänelle
suvaitsevuutta, vieraidenkin katsomusten ymmärtämistä. Kivijärven
humaani elämänasenne nousi esille jo hänen 1918-19 toimittamassa
teoksessa Suomen vapaussota 1918. Tavanomainen mässäily
voitettujen verellä puuttuu Kivijärven reportaasinomaisista
pikapiirroista tyystin. Myös 1930-luvun fasismin kerrotaan
huolestuttaneen vapaamielistä kirjailijaa.
|
