Tapaoppaana 

Erkki Kivijärvi oli gentlemanni, pukeutumiseltaan ja käytökseltään aina huoliteltu. Arvi Kivimaa on luonnehtinut häntä Charles Baudelairen tai Oscar Wilden tapaiseksi "dandyksi" ja "pohjolan karhuksi salonkivaatteissa". Kari Sallamaa kirjoittaa Kivijärvestä:

Kaikki muistelmat Kivijärvestä todistavat yhtäpitävästi hänen ritarillisuudestaan, sydämellisyydestään, avuliaisuudestaan nuorempia toimittaja- ja kirjailijakollegojaan kohtaan. Hän oli loistava seuramies, ja enemmänkin. Hän oli aikakautensa Arbiter elegantiarum, tapojen vaalija ja makutuomari. (Sallamaa 4.5.1994.)

Tarzan-kirjojen leopardi Bagheeralta nimensä lainannut Kivijärvi käytti pakinoitsijanimeä myös useimpien tapakulttuurioppaidensa (Seurustelun taito 1925, Seuraelämän säännöt 1930, Luomakunnan herra 1927 ja Viinikirja 1932) tekijänimenä. Kari Sallamaa arvelee hänen halunneen erottaa nämä teokset varsinaisesta kaunokirjallisesta tuotannostaan. Retoriikan hallintaan Kivijärvi perehdyttää teoksessa Johdatus puhetekniikkaan (1932).

Kivijärvelle sivistynyt puhe, pukeutuminen, syöminen ja juominen olivat opetettavia ja harjaantumisen kautta haltuun otettavia taitoja. Suomalaisia hän piti luonnostaan juroina ja sulkeutuneina:

"Töykeys ja epäluuloisuus ovat meitä paljon lähempänä kuin aurinkoinen ystävällisyys ja avomielinen herttaisuus. Useinkaan emme tahtoisi olla epäkohteliaita, mutta joudumme olemaan - luonnonlaatumme takia."

Juuri tämän luonnonlaadun vuoksi suomalaisten tulisi kiinnittää aivan erityistä huomiota käytökseensä. Ystävällisyys, välittömyys ja hyväntahtoisuus kirkastaa Kivijärven mukaan koko elämän. Hänen kirjoittamansa oppaat korostavatkin itsekasvatuksen ja henkisen sivistyksen merkitystä: vasta sisäinen kypsyys avaa tien todella hienostuneen kauneusaistin hallintaan.

Lisätietoja teoksista

Lähteet:

Bagheera 1925; Bagheera 1927; Kivimaa 1974; Sallamaa 1994

Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto 2004