|
Tosiasiassa
tuolloinen Oulu oli kaikkea muuta kuin maailman lopun kaupunki.
Elettiin
tervakaupan mahtivuosia. Oulun tervahovista vietiin ulkomaille parhaina kesinä 70 000
- 80 000 tynnyriä tervaa. Vuonna 1860 Oulussa oli Suomen suurin kauppalaivasto ja kymmenesosa kaupungin väestöstä sai elantonsa merenkulusta.
Erkki
Kivijärvi ammensi terva-Oulusta aiheensa romaaneihin Tervaporvari
(1933) ja Tervaporvarin pojat ja tyttäret
(1934). Romaanien
Oulu on kaupunki, jossa eletään aikaa ennen Merikosken
valjastamista. Kivijärven hahmottelema miljöö toimii ilmeisen pätevänä
todistuksena siitä, miltä Oulu näytti ennen puukortteleiden
tuhoamista laatikkoarkkitehtuurin ja teräsbetonirakennusten tieltä.
Tervaporvariromaanien
lisäksi Erkki Kivijärvi julkaisi viisi muuta romaania, runoja,
novelleja ja näytelmiä sekä kaksi lastenkirjaa. Hänet tunnettiin
kuitenkin parhaiten kriitikkona ja pakinoitsijana. Bagheerana hän
opasti lukijoitaan hyvien tapojen ja tyylin maailmaan ja loi
tunnelmallisia tuokiokuvia, Leikarin kynästä olivat taas lähtöisin
kepeän henkevät maanantaikirjeet Helsingin Sanomissa.
Erkki
Kivijärvi ehti vaikuttaa myös teatterimaailmassa, opettajana,
diplomaattina ja virkamiehenä. Monelle saralle suuntautunut
osaaminen, laajat opintomatkat Eurooppaan ja suvereeni kielitaito
tekivät hänestä näkyvän ja tunnetun kulttuuripersoonan, aina
elegantin maailmanmiehen. Kivijärvi jatkoi suomalaisen kulttuurielämän
perinnettä, jossa kirjailijat olivat monella saralla toimivia
aktiiveja. Kaunokirjallisuus oli vain yksi heidän monista
toimintatavoistaan.
|
