|
Vuoden 1904 joulukuussa tuore kandidaatti pestautui
Hämettären toimittajaksi. Hän työskenteli Rudolf Holstin sijaisena
sen aikaa, kun tämä saattoi omia opintojaan päätökseen. Seuraavan
vuoden elokuussa työ Hämettäressä vaihtui toimitussihteerin
pestiin Tampereen Sanomissa.
Elettiin suurten poliittisten
tapahtumien, vallankumoushankkeiden ja suurlakon aikaa. Ajan
kuumentunut poliittinen henki näkyy Kivijärven tekemässä Ida Aalbergin haastattelussa, jossa haastateltava julistautui "sosialirevolutsionääriksi".
Aalberg uskoi vakaasti, että taiteilijan tulee olla jo luonnostaan
vallankumouksellinen, "sillä taide ja paikallaanpysyminen ovat
kuin tuli ja vesi".
Vapaa-aikanaan Kivijärvi liikkui paljon Catanissa,
silloisen Helsingin suositussa ja kultivoituneessa
taiteilijakahvilassa. Siellä nähtiin monta tuon ajan kulttuurielämän
suurta nimeä, muiden muassa Eino Leino, Jalmari Hahl, Gustav Mattson,
Aarni Kouta, Henry Biaudet, Gallén, Kajanus ja Sibelius. Myös L.
Onerva ja Aino Kallas lukeutuivat kahvilan kanta-asiakkaisiin.
Päätyönsä Kivijärvi teki Helsingin Sanomien
palveluksessa, jossa hän työskenteli toimittajana vuosina 1906-08 ja
1916-19 ja toimitussihteerinä vuodesta 1921 lähtien. Kivijärven ansioluettelo sisältää kuitenkin
useita poikkeamisia journalistin uralta, mm. diplomaatinuran ensin
ulkoministeriön lehdistötoimiston päällikkönä vuonna 1919 ja
sitten lähetystösihteerinä Oslossa vuosina 1920-21.
Helsingin
normaalilyseon opettajana Kivijärvi työskenteli kahteen otteeseen
(1915-18 ja 1922-24) ja Helsingin yliopiston puhetekniikan ja
suomenkielisen kaunoluvun vt. lehtorina 1931-33. Itsekin hän lausui
ja kiersi pitämässä "kaunolukuiltoja".
Iän karttuessa Erkki Kivijärvi alkoi sairastella
ja hänen työtaakkaansa toimituksessa pyrittiin keventämään. Sodan
syttyessä hänen työpanoksensa tarvittiin kuitenkin täysmääräisenä.
"Erkki Kivijärven heikontunut sydän lakkasi lyömästä
jatkosodan alkuajan eräässä pommitusvaiheessa. Raaka voima valtasi
maailman, kulttuurin oli jäätävä odottamaan uutta rauhan kautta.
Se elämä, jota Erkki Kivijärvi oli rakastanut, peittyi
varjoihin", kirjoittaa Arvi Kivimaa artikkelissaan "Erkki
Kivijärvi, dandy ja ihminen".
|
