Minervan pöllön varjossa
Se
helsinkiläisen kirjailijaboheemin elämänmuoto, joka jo näytti
vakiintuneen kohdalleni, muuttui radikaalisti 37. ikävuodellani,
kun samanaikaisesti aloitin toimintani Turun Yliopiston professorina
ja menin naimisiin. Tämä on elämäni merkillisin muodonvaihdos,
mutta en ehkä ollut siihen sisäisesti aivan valmistumaton, sillä
en tuntenut uusia sosiaalisia velvollisuuksiani kahleena ja
rajoituksena. Kirjailijatoimintani olen myös ilman suurempia
ponnistuksia saanut sopusointuun akateemisten velvollisuuksieni
kanssa.
(Autobiografisia
kirjoituksia, Kootut teokset IV, 1955)
V. A. Koskenniemen muistelema elämänmuutos lähti
liikkeelle, kun hänet kutsuttiin vuonna 1921
Turun Suomalaisen Yliopiston (perustettu 1920) kotimaisen ja yleisen
kirjallisuustieteen professoriksi. Viran lahjoitti yksityishenkilö
– tehtailijanrouva Thekla Järnström
– ja ehtona oli, että oppituolin haltijaksi nimitettiin
Koskenniemi. Myönteiset lausunnot tulevan professorin pätevyydestä
antoivat professorit Yrjö Hirn
ja Kaarle Krohn. Koskenniemi ei koskaan väitellyt tohtoriksi. Kunniatohtorin
arvon hänelle myönsivät Helsingin, Tarton ja Turun yliopistot
(1927, 1929,1955).
Tulevalla professorilla oli Goethe-luennot
valmiina, kun hän muutti Helsingistä Turkuun. Koskenniemi aloitti
luentosarjan kesäkuussa 1922.
Kateederin taakse nousi ”runoilijatyyppi, nuorekas, syväsilmäinen,
vailla professorineleitä, jonka sanalla on henkevä poljento ja uusia
näköaloja avaava voima”. Runoilijaprofessorista tuli suosittu
luennoitsija, jota myös yliopiston ulkopuoliset asianharrastajat kävivät
kuuntelemassa.
Yliopistoura
eteni vauhdilla: joulukuussa 1924
konsistori valitsi vararehtorina toimineen Koskenniemen yliopiston rehtoriksi.
Erkki Kivijärven mukaan
Koskenniemi tarttui toimeen pohjalaisella tarmolla ja käytännöllisyydellä.
Hänen lähes kahdeksan vuotta kestäneen rehtorin uransa aikana
toteutettiin hallinnollisia muutoksia, muun muassa pantiin toimeen
yliopiston uusi järjestysmuoto. Huolellisesti valmistelemissaan
rehtorinpuheissaan hän kosketteli ajankohtaisia kulttuuri- ja
kielipoliittisia aiheita. Koskenniemi luopui rehtorin virasta vuonna 1931,
kun kansleri E. N. Setälä
arvosteli julkisuudessa yliopiston taloudellista asemaa ja ryhtyi
esittämään omia suunnitelmiaan yliopiston tulevaisuuden suhteen.
Rehtorin tehtävistä vapauduttuaan Koskenniemi
saattoi entistä paremmin keskittyä opettamiseen ja oppilaidensa
kehityksen seuraamiseen. Työmäärää lisäsi se, että hän oli
monta vuotta kirjallisuuden laitoksen ainoa opettaja. Koskenniemi
luopui kirjallisuuden professorin virasta vuonna 1948
tultuaan nimitetyksi Suomen
Akatemiaan ja jäi eläkkeelle
vuonna 1955.
Turun vuosina Koskenniemellä oli runsaasti sekä
paikallisia että valtakunnallisia edustus- ja luottamustehtäviä. Hän
oli muun muassa Suomen Kirjailijaliiton ja PEN-klubin
suomalaisedustaja useissa ulkomaisissa kokouksissa. Hän kuului Werner
Söderström Osakeyhtiön hallitukseen ja useiden säätiöiden
johtokuntiin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kunniajäsen hän oli
vuodesta 1945.
|
