Raatajan toimitussihteerinä
Suomalaismielinen
yhteiskunnallisia uudistuksia ajava nuorten ”kravattisosialistien”
ryhmä perusti radikaalin Raataja-viikkolehden
vuonna 1904. Lehden ympärille
ryhmittynyt akateeminen nuoriso pyrki yhtenäisen kansan luomiseen
yhteiskunnallisia vääryyksiä oikomalla. Oppi-isinä olivat J. W. Snellman ja Yrjö
Sakari Yrjö-Koskinen. Lehden linja määriteltiin näytenumerossa:
Perustaen
toimintansa puhtaasti kansalliselle ja kansanwaltaiselle pohjalle
tulee ”Raataja” selwittelemään, ja kotoisia oloja sekä asiain
luonnollista kehitystä silmällä pitäen, ajamaan työwäenliikettä,
raittius-, nais- ja siweellisyyskysymyksiä; osuustoimintaa ja kunnallista sosialismia; maatalouspoliittisia ja tilattoman wäestön aseman
parantamispyrintöjä; nuorisoseuraliikettämme ja kaswatus kysymyksiä.
Wielä tulee ”Raataja”seuraamaan kauppaa ja
teollisuutta, warsinkin kotimaista, sekä tekemään selkoa
uusimmista wirtauksista kirjallisuuden,
etenkin yhteiskunnallisen, tieteen ja taiteen
wainiolla.
Koskenniemi
hoiti ensimmäisen toimitussihteerin tehtäviä vuoden verran, mutta
jatkoi kirjallisen osaston toimittajana vuoteen 1907.
Omaa yhteiskunnallisen tiedostamisen astettaan nuorena ylioppilaana hän
piti vaatimattomana. Keskeistä siinä oli jako sivistyneisiin ja
sivistymättömiin, ei rikkaisiin ja köyhiin. Leevi
Valkaman mukaan Koskenniemi suhtautui uudistusmieliseen
sosialismiin positiivisesti ainakin 1910-luvun alkuun asti. Köyhien
auttaminen on esillä myös hänen ainoassa romaanissaan Konsuli
Brennerin jälkikesä.
Koskenniemi kuvailee Raatajan
linjaa muistelmissaan: ”Jos maailmassa on milloinkaan ilmestynyt
lehteä, jonka ohjelmasta mikään kannatusta ansaitseva asia ei ole
puuttunut, niin oli se Raataja”. Artikkelien otsikot puhuvat
puolestaan, esimerkiksi ”Uimapaikkoja köyhälistölle”,
”Naisten äänioikeus Uudessa Seelannissa”, ”Säälikää
hevosia”, ”Ammatillinen haureus Helsingissä”, ”Albert
Edelfeltin seinämaalaus yliopiston juhlasalissa”.
Veikko Forsnäs toimi lehden
kirjallisuusarvostelijana nimimerkillä Kirjatoukka.
Hänen runojaan julkaistiin lehdessä nimimerkillä V. F.; ”Tietäjän yö”
tavoittelee kalevalaista poljentoa:
-
-Tahdon käydä korpimaille
mataliin
majoihin, joissa
elää
kansa köyhä, kurja.
Tahdon
tehdä sen hyväksi,
min
voi veljyt veljellensä.
Tahdon
luoda korven kansan
veljesliitoksi
lujaksi. –
Silloin
on saloilla huomen
vaikka
itse jo olisin
nurmen
unta nukkumassa.
Tähdet
suuria sädehti.
|
