|
Suomalaisen kirjallisuuden
synkimmäksi runoilijaksi luonnehdittu Kaarlo Kramsu
syntyi Oulussa joulukuussa 1855. Isä Antti Kramsu oli liminkalaisen
torpparin
poika, joka oli muuttanut kaupunkiin rengiksi. Myöhemmin
hän elätti perhettään
merimiehenä laivoilla, jotka veivät puuta ja tervaa
Oulusta vieraille rannoille. Äiti
Brita Lisa Anglén oli puuseppämestarin tytär.
Pariskunnalle syntyi kuusi lasta,
joista neljä eli aikuiseksi asti. Kaarlo oli perheen kuopus.
 |
|
Perheen kotitalo silloisessa Pohjoisheinätorinkatu
21:ssa. Muun rakennuksen tyylistä poikkeava osa vasemmalla
on rakennettu myöhemmin.
Oulun yliopiston kirjasto/Lauri Merikallion Kaarlo Kramsu
-kokoelma
|
Kramsun perheen kolmihuoneinen
asunto sijaitsi Heinätorin kulmilla. Koti oli
vähävarainen, ja säälimätön
merimieselämä kulutti perheenpäätä.
Ikääntyessään
Antti Kramsu sairasteli ja menetti vähitellen
terveytensä. Lisätuloja perhe hankki
koululaisten majoittamisella.
|
|
|
Oulun "ison koulun" toinen luokka. Kaarlo
Kramsu eturivissä toinen oikealla.
Oulun yliopiston kirjasto/Lauri Merikallion Kaarlo Kramsu
-kokoelma
|
Taloudellisista vaikeuksista
huolimatta vanhemmat halusivat kouluttaa lapsiaan. Kaarlo Kramsu
sai aluksi yksityisopetusta maisteri Pattersonin koulussa, jossa
valmistettiin oppilaita "isoa koulua" eli alkeisoppilaitosta
varten. Elementärläröverket i Uleåborg-
nimiseen alkeisoppilaitokseen Kaarlo pääsi 8-vuotiaana.
Koulutalona oli vanha triviaalikoulu, nykyisen lyseon puistonpuoleinen
keskiosa ja pari lähitaloa. Yliopistoon johtava seitsemänluokkainen
koulu oli ruotsinkielinen, mutta joitain aineita opetettiin
myös suomeksi. Kaksikielisyys aiheutti hankaluuksia, ja
kielten asemasta kiisteltiin Kramsun kouluajoista aina 1900-luvulle
saakka. Ruotsin kieli tuskin vaikeutti Kaarlo Kramsun opintoja,
sillä Oulu oli kaksikielinen kaupunki ja niin oli Kramsun
kotikin. Äiti osasi suomen lisäksi myös ruotsia
ja opetti sitä lapsilleen isän merimatkojen aikana.
Kramsun opintomenestys ei häikäissyt, mutta runoilu
häneltä luonnistui jo nuorena poikana. Syksyllä
1870 14-vuotiaan Kaarlon runoja julkaistiin konventin eli toverikunnan
suomenkielisessä Pohjotar-lehdessä, jota hän
oli innokkaasti ryhtynyt avustamaan. Nuoren runoilijan säkeet
kertoivat isänmaallisuudesta ja innokkaasta suomenmielisyydestä:
Eikös me oo Suomalaiset,
Eikös tää oo Suomenmaa
Miksikäs siis muukalaiset
Kielet meitä rasittaa?
(Ruotsin kielelle, 1870) |
Kaarlon vanhemmat muuttivat
vuonna 1872 Porvoon lähelle Anjalan Heikkilään,missä
veli Janne työskenteli sahan hoitajana. Kaarlo jäi
asumaan Liisa-sisarensa luo Ouluun käydäkseen koulunsa
loppuun. Hän jäi kuitenkin luokalle ja siitä
suivaantuneena haki rehtorilta erotodistuksen ja muutti vanhempiensa
ja veljensä luo Porvooseen. Kramsu kävi viimeisen
luokan uudelleen Porvoon lyseossa ja pääsi ylioppilaaksi
toukokuussa 1874.
Kramsun lapsuus- ja kouluajasta
ei ole säilynyt paljon aineistoa. Oulun aikaisten
naapurien
mielestä Kramsut olivat "siivoa ja itseolevaista väkeä,
joista ei paljon kuulunut." Perheenjäsenten välit olivat
lämpimät, ja yhteyttä sisarusten ja vanhempien
kesken pidettiin aikuisenakin yllä kirjeitse. Erityisesti
Kramsun veljesten keskinäinen suhde oli läheinen,
mistä todisteena oli läpi elämän kestänyt
tiivis kirjeenvaihto. Janne Kramsu myös tuki runoilijaveljeään
taloudellisesti aina viimeisiin elinvuosiin asti. Sahanhoitajana,
liikemiehenä ja pankinjohtajana menestynyt veli oli korvaamaton
apu perheelleen niukkuuden aikoina.
|
