|
Jo koulupoikana Kramsu
oli ahkera kirjastonkäyttäjä ja harrasti
suomen kieltä ja kirjallisuutta sekä historiaa.
Lukioikäisenä hän kaavaili tulevaisuuttaan
kirjeessä veljelleen: "Historia ja filosofilliset
aineet kuuluvat pää-asijallisesti siihen fakulteettiin,
jonka aivon valita." Jouluaattona 1872 Kaarlo kirjoitti
veljelleen suomalaiskansallista henkeä uhkuen aikovansa
ryhtyä lukemaan suomen kieltä ja nimenomaan
"todella jumalallista suomen kieltä eikä mitään
tympeää uusmaalaista tai vieraita sanoja sekoittavaa
oululaista suomea". Hän kertoi lisäksi lainanneensa
Kalevalan ja Kantelettaren. Kaarlo Kramsu omaksui
fennomaanisen asenteen jo nuorena ja tavoitteli
suomalaisuuden ydintä suomenkielisen
kirjallisuuden
perusteoksia lukemalla.
Kramsu kirjoittautui Pohjalaisen
osakunnan jäseneksi vuonna 1874 ja
aloitti opintonsa filosofisen tiedekunnan
historiallis-kielitieteellisessä osastossa.
Hän aikoi suorittaa filosofian kandidaatin
tutkinnon oppiaineinaan historia, filosofia
ja suomen kieli. Myöhemmin hän lisäsi suunnitelmaansa
myös estetiikan ja latinan.
Kramsu oli yliopistossa kirjoilla
vuoden 1883 loppuun saakka, mutta opinnot eivät
sujuneet suunnitelmien mukaan. Opiskelu oli haparoivaa
ja suunnitelmatonta ja lisäksi sitä varjostivat
jatkuvat taloudelliset vaikeudet. Asuminen, ruoka ja vaatteet
olivat pääkaupungissa kalliita, ja Kramsu velkaantui
eri puolille. Suunnitelmat sivu- töistä kariutuivat
yksi kerrallaan, ja lainan saanti pankista oli nuorelle
ylioppilaalle kiven takana. Lähes joka kirjeessä
veljelleen hän joutui pyytämään lisää
lainaa.
Jo ensimmäisenä opiskelusyksynään
Kramsu osallistui osakuntansa "kirjallisuus- kilpailuun" pienellä
runokokoelmalla. Hän sai kannustuspalkintona
Goethen ja Schillerin teokset. Seuraavana
vuonna hän sijoittui runoillaan kolmanneksi, mutta
varsinainen menestys tuli neljäntenä
lukuvuonna marraskuussa 1877, jolloin Kramsu palkittiin
Porthan-juhlassa huomattavalla 175 markan
rahapalkinnolla. Palkittujen runojen joukossa oli kuuluisa
Ilkka-balladi, joka luettiin palkinnonjako- tilaisuudessa
ja samalla juotiin "tekijän malja". Maunu Niinistö
on haastattelujen pohjalta päätellyt,
että tästä juhlahumusta alkoi
Kramsun raju alkoholinkäyttö. Vaikka
ura näytti aukeavan valoisana, menot kasvoivat ja merkinnät
opintokirjassa harvenivat. Keväällä 1878
Kramsu oli pitkiä aikoja sairaana. Ongelmien kasautuessa
runoilija kirjoitti veljelleen uusista suunnitelmista:
"Minun päähäni on pölähtänyt
ajatus, jota ehkä kummastelet. Olen nimittäin aikonut
täksi kesäksi lähteä Ouluun".
|
