|
Kramsun lehtimiesura
alkoi vuonna 1878 synnyinkaupungin kerran viikossa ilmestyvässä
paikallislehdessä, Oulun Wiikko-Sanomissa. Lehden lopetettua
ilmestymisensä hän siirtyi vuonna 1880 päätoimittajaksi
Oulun Lehteen, jossa hän oli vajaat kaksi vuotta. Tämän
jälkeen hän palasi päättämään
opintojaan Helsinkiin, mutta epäonnistuttuaan siinä
hän palasi takaisin toimittajaksi ja työskenteli useassa
lehdessä Etelä-Suomessa.
Toimittajavuodet sattuivat monien voimakkaiden muutosten aikaan.
Suomen talouselämä oli pääsemässä
jaloilleen, kansansivistys ja koulutus nousivat tärkeiksi
kysymyksiksi ja suomen kielelle vaadittiin tasa-arvoista asemaa
ruotsin rinnalla. Myös ensimmäiset merkit venäläistämisuhasta
ja sortokaudesta olivat näkyvissä.
Kramsun lehtikirjoitukset
koskettelivat ajankohtaisia ja runoilijalle läheisiä
aiheita: kieli- ja koulukysymystä, suomen kielen aseman
parantamista sekä kansallisen kulttuurin säilyttämistä
ja kehittämistä. Hän eläytyi voimakkaasti
kansalliseen herätykseen ja tähdensi teksteissään
oman kansallisen kulttuurin luomisen tärkeyttä. Vain
sen voimin Suomen kansa voisi Kramsun mielestä säilyä
ja kehittyä. Yleinen koulupakko ja suomenkielisten koulujen
perustaminen takaisivat kansan sivistystason kohottamisen. Kramsu
toimi Oulussa lehtityön ohella myös jonkin aikaa tuntiopettajana
suomalaisuuden harrastajien perustamassa Oulun Suomalaisessa
Yksityislyseossa.
Työskennellessään
Oulun lehdissä Kramsu joutui keskelle kielitaistelua ja
osalliseksi paikallisiin kiistoihin. Varsinkin vuodet Oulun
Lehdessä olivat raskaita. Lehti edusti Wiikko-Sanomia jyrkemmin
kansallisuusaatetta ja suomalaistamis- politiikkaa. Paikallisena
kiistakumppanina oli ruotsinkielinen Uleåborgs Tidning.
Suomenkielisten koulujen puute oli Oulussa monen muun paikkakunnan
tavoin ongelma, ja suomenkieliset taistelivat innokkaasti oppilaitoksen
puolesta. Kieli- kiista oli voimakkaasti esillä Kramsun
kirjoituksissa. Kolmeosainen kirjoitussarja "Puolueista Suomessa"
sisälsi voimakkaan kannanoton suomalaisuuden puolesta.
Kramsun mielestä ruotsinkieliset jarruttivat suomenkielisten
oppilaitosten perusta- mista ja suomenkielisen kirjallisuuden
kehitystä.
Oulussa ilmestyi myös runoilijan esikoisteos
vuonna 1878. Kramsu kustansi runonsa itse ja antoi kokoelmalle
nimen Runoelmia. Järjestysluku I kansilehdellä viittasi
suunniteltuun jatkoon. Kramsu ei viihtynyt vanhassa kotikaupungissaan.
Muistitieto kertoo hänen puuskahtaneen, ettei hän Oulusta
kerran päästessään koskaan enää
tulisi sen katuja mittailemaan. Rahavaikeudet eivät hellittäneet,
ja pikkumaiset puoluekinastelut väsyttivät runoilijaa.
Vuoden 1881 lopulla Kramsu lähtikin jälleen synnynkaupungistaan
- eikä sinne enää palannut. |
