Se oli lakannut ymmärtämästä häntä sillä hetkellä kun letit
leikattiin kuusi vuotta sitten. Äidin hyvinkasvatettu tyttö oli jäänyt
sinne jonnekin permanenttiaineiden ja lakkasuihkeitten hajuun,
hiipunut koristereunaisen peilin pinnasta sisään, olemattomiin. (34)
Oharin Outin ajatukset äidin ja tyttären solmuun menneistä suhteista
sopisivat motoksi lähes kaikkiin Laineen nuortenkirjoihin. Aikuistuvat tytöt erkaantuvat äideistään,
kun eivät enää halua tulla kohdelluiksi lapsina. Omaksi itseksi tuleminen vaatii rajuimmillaan
symbolista äidinmurhaa. Ainon sanoin (Jos et pelkää pimeää):
- - Sä et tunne miten sä tyhjenet, meet vähitellen ruttuun niinku
vanha ilmapallo. Sä vanhenet. Sä kuolet. Sä kuolet, mutsi, koska
sä et oo se oikea. Sun on kuoltava, koska sä oot väärä. (12)
Myrtin ja äidin suhde poikkeaa tavanomaisesta (Myrtti, yhden talven tyttö).
Myrtin näyttelijä-äiti elää itsenäisen naisen elämää kahdesta lapsesta huolimatta. Hän ei odota
jälkeläisiään kotiin kuuman kaakaon kanssa, vaan tapailee uutta miesystävää ja miettii roolejaan.
Myrtti hyväksyy äitinsä itsenäisyyden hyvin pitkälle. Kapinahenki nousee vasta, kun pikkuveli alkaa oireilla:
- Miks sä raivostut aina, jos sua yrittää pitää äitinä?
Sä hyökkäät heti. - - Me eletään sun mielialojes ja aikataulujes
ja roolies mukaan. Sulla on oikeus voida pahoin ja valittaa, kun
sä elätät meitä. Mut jos täällä on jollakin muulla joskus paha
olla, sä et ikinä huomaa sitä. - - (78-79)
Laine kirjoittaa Myrtille ja äidille rinnakkaiset, kummallekin pettymyksen
tuottavat rakkaussuhteet. Kuten hänen teoksissaan usein, tyttärestä tulee äidin lohduttaja - ei
toisin päin. Kirjailijan jo nuorena omaksuma ajatus siitä, että ihmiset tarvitsevat toisiaan ja
auttaminen on velvollisuus, näkyy Myrtin empaattisessa käytöksessä:
Äiti istui perimmäisessä nurkassa, yksin isossa pyöreässä
pöydässä. Sillä oli tuoppi puolillaan.
- Äiti. Mä tulin sua vastaan. Lähdetään kotiin. (106)
Annan äiti on avioerossa luovuttanut päivittäisen kasvatusvastuun lastensa
isälle (Tyttö tuulesta, poika pimeästä). Äiti elää uuden aviomiehen kanssa uraa luoden.
Välit tyttäreen ovat kuitenkin säilyneet hyvinä. Anna ajattelee äidistään:
- - Äidin kanssa oli helppo puhua, vaikka he tapasivatkin
harvemmin. Äiti ainakin tarkoitti mitä sanoi ja sanoi mitä
tarkoitti. Sellainen oli aika tärkeätä kahden ihmisen suhteessa.
Ei tarvinnut koskaan epäillä, että rivien väliin jäi jotakin, joka
sitten pitäisi ratkaista kuin arvoitus tai palapeli. (36-37)
Hyvästi, valkoisen Siri ja Sanna kaipaavat kuollutta äitiään.
”Aurinkoäidin” tilalle on astunut isän uusi puoliso Elina, ”Lapin noita”. Jyrkkä ”paha
äitipuoli” -asetelma lieventyy vasta, kun naisen oma tragedia - tyttären itsemurha - paljastuu
sisaruksille. Nuorella riittää empatiaa heikoksi osoittautuvalle aikuiselle: ”Me selvitään ku
eletään vaan niinku tähänki asti, Sanna sanoo ja puristaa Elinan kättä.” (96)
Silkkiuikun Saran suhde elämänsä hallinnan menettäneeseen äitiin on ristiriitainen:
Äitiäkin hänen tulisi ikävä. Vaikka äitiä ei oikeastaan ollut
olemassakaan. Ja ehkä äidillä olisi helpompaa ilman häntä. Ilman
mitään rasitteita. Äiti saisi olla rauhassa. Hänen ei tarvitsisi pelätä,
että Sara olisi yhtäkkiä oven takana astumassa keskelle äidin
elämää. - - (8)
Saran ja äidin välillä on kuitenkin keskinäistä kiintymystä, ja teos päättyy
varovaisen toiveikkaisiin näkymiin yhteisestä tulevaisuudesta.
Töyhdön Meri tulee äidiksi hyvin nuorena. Romaanissa Merin äitiys on keskeisempi kuin
suhde omaan äitiin. Kovin positiiviseksi äidin ja tyttären kanssakäymistä ei kuvata: ”Miksei me
osata puhua keskenämme, Meri ajatteli.” (57) Äiti ei myöskään kelpaa kasvattajan malliksi.
Meri uskoo läheisyyden ja rakkauden voimaan äidin ja lapsen suhteessa:
- Osaat sinä tämän ainakin puhtaana pitää, äiti sanoi. Se oli
kävellyt kamarin ikkunaan ja näytti Töyhdölle tietä, koivunrunkoja
ja pilviä taivaalla.
Kahvia varisi mittalusikasta pöydälle. Puhtaana? Eivätkö ne
tarvitse rakkautta kaikkein eniten, äiti? Mikset sinä siitä puhu
mitään?
Sinikka Laine kertoo miettineensä äitinä olemista paljon. Mitä vanhemmaksi
hän on tullut, sitä ymmärtäväisemmin hän on halunnut äitejä kuvata.
|
