Ja Harri oli ensimmäinen ihminen, jolle hän oli kertonut
miten hänellä oli viisivuotiaana ollut hienot punaiset nukenvaunut, Helena-tädin
kaupungista asti tuomat, ja sitten myymäläauto oli peruuttanut niitten päälle heti seuraavana
päivänä ja ne olivat menneet tuusan nuuskaksi.
Ja hän kertoi kaikesta muustakin
kauniista, jota oli ollut vähän ja harvoin ja joka aina oli
loppunut lyhyeen - - (23)
Nuorelle miehelle seurustelu merkitsee kuitenkin vain väliaikaista
kevytsuhdetta. Harri palaa entisen tyttökaverinsa luo pian
ensimmäisen rakastelun jälkeen. Soile on viehättävästä
kokemattomuudestaan - "sä oot sellanen pehmee" - huolimatta
toisesta maailmasta kuin akateemiselle uralle aikova varakkaan
perheen poika. Eron jälkeen Soilen masennus syvenee. Eräänä iltana
hän joutuu omaa ajattelemattomuuttaan seksuaalisen väkivallan
kohteeksi. Itsetuhon partaalta hänet pelastaa velvollisuudentunto ja
äidinkaipuu. Soile matkustaa äitinsä tueksi isän tehtyä henkirikoksen.
Hän osoittautuu selviytyjäksi, kuten tytöt Laineen myöhemmässäkin
tuotannossa:
- - sillä hän oli nyt vahvempi, hän oli käynyt jonkin tärkeän
tien päässä ja palannut takaisin, uskalsi ojentaa kätensä. Hänen sisässään oli pieni
kitulias liekki, hän se oli, mutta hän itse oli myös suojeleva käsi liekin ympärillä,
oman itsensä ympärillä. (110)
Ei kenenkään, ei koskaan on Laineen tuotannon raskain teos.
Se on synkkä kuvaus yksinäisyydestä, jota kehystää sosiaalinen
epätasa-arvo ja henkinen ahtaus. Laineen kuvaama maaseutu on
onnela vain joulua viettämään tulleille kaupunkilaisrouville, jotka
laskevat mäkeä ilman meikkiä. Muutoin maalla vallitsee ilottomuus,
ahdasmielisyys ja köyhyys. Kaupunkielämä ei kuitenkaan vapauta,
vaan syventää irrallisuutta ja arvottomuutta. Romaaniin sisältyvä
masturbaatiofantasia sekä seksuaalisen väkivallan suorasukainen
kuvaus hätkähdyttivät 1980-luvun alun nuortenkirjassa. Kirjailijan
oma näkemys on lohduton: teosta ei olisi koskaan pitänyt
julkaista.
Suna Vuori kehui kirjailijan vahvaa ja eläytyvää realistista otetta ja
suositteli kirjaa jokaiselle omaa elämäänsä aloittelevalle nuorelle, ”se
on yleispätevä kuvaus aikuistumisen kipeydestä, kohtalotoveri
jokaiselle.” Minna Vuorinen tyrmäsi teoksen täysin todeten, että
”mikään nuortenkirja se ei ole, ei periankean elämänmallin eikä
varsinkaan voimakkaitten pornografisten fantasioidensa ja karkeitten
seksuaalikokemustensa takia.” Hän myös arvosteli kustantajaa
teoksen julkaisemisesta nuortenkirjana.
|
