|
Tyttö uskoo vilpittömästi yhteiseen tulevaisuuteen, mutta hänen haaveensa eivät saa vastakaikua Amilta:
Sun unelmat kantaa ehkä sut, mutta ei ne mua jaksa nostaa.
Sä et tiedä sitä. Mistä sä voit tietää varmasti?
Ami vain hymähti eikä vastannut mitään. (37)
Ystävätär Kati yrittää puhua järkeä, mutta Myrtti on tunteissaan ehdoton:
- Mut eihän se voi riittää sulle puolikkaana!
Myrtin poskia kuumotti. Hän päästi tukan auki ja heilautti päätä
leuka koholla.
- Entä jos se onki mun kans ihan kokonainen? Kukaan ei
vaan tajuu sitä. (25)
Tilanne muuttuu, kun sekä Amin että Myrtin tunteva ihminen, Pesoska, tunnistaa
pariskunnan. Myrtti puolustautuu uhmakkaasti:
- Mä rakastan Amia.
Sillä lailla. Ja sekin rakastaa sua, vai? Kyllä tähän maailmaan
pitäis rakkautta mahtua. Ja rakkauden pitäis tehdä asioita
helpommiksi ja kauniimmiksi. Mutta kun on olemassa sellastakin
rakkautta, joka rikkoo ja rumentaa. (50)
Vähitellen Myrtti tajuaa, ettei Ami aio enää jatkaa suhdetta. Hänen mieleensä
nousee itsetuhoisia ajatuksia:
Miltä tuntuisi nukahtaa pää seppeltyynyllä? Nukkua eikä herätä
milloinkaan. Lumeen oli vaarallista nukahtaa. Mutta jos siitä
tulisikin ihanin uni, hellin syleily, loppumattomin ilo? (60)
Myrtin pelastaa se, että lähipiiri tarvitsee häntä. Hän ottaa vastuuta yksinäisestä ja
äidinkaipuuta potevasta pikkuveljestä ja iäkkäästä mummasta. Kertomuksen lopussa Myrtti
pitää huolta myös ihmissuhdesotkuissa pyristelevästä äidistä. Hän ajattelee kypsästi:
- - Ei ihminen unohda. Toipuu niin kuin sairaudesta, lakkaa
aristamasta kipeää kohtaa, mutta ei unohda ja unohtamisen
mahdottomuus tekee hänet juuri siksi ihmiseksi, joka hänen
on tarkoitus olla läpi elämänsä. (108)
Kerttu Manninen piti Myrttiä pelkistyksessään viisaana ja kauniina romaanina. Kirjailija
”rakentaa suppeasta pienoisromaanistaan ihmissuhdeverkon, joka merkitsee enemmän kuin yhden
ihmisen onni tai onnettomuus”. Päivi Heikkilä-Halttusen mielestä romaanin ”ongelmat ratkeavat
hieman paperinmakuisesti, mutta Myrtin ja Amin suhteen päättymisen jälkeisiä tuntoja kuvatessaan
Laine pääsee lähelle nuoren rakkauden totisuutta”. Pia Kaitasuo kiinnitti huomiota kielletyn
rakkauden kuvauksen harvinaisuuteen kotimaisessa nuortenkirjassa.
|
