|
Monimuotoinen perheen kuvaus on Sinikka Laineen tuotannon ydintä. Nuortenkirjallisuudessa yleisintä äiti-isä-lapset -kuviota saa hänen kirjoistaan kuitenkin etsimällä etsiä.
Oma perhe merkitsee Sinisen ruohon Larelle yhteenkuulumisen tunnetta ja turvallisuutta, joka
monilta muilta Laineen nuortenkirjojen henkilöiltä puuttuu:
- - Istuimme hiljaa pöydän ympärillä. Tuli juhlallinen tunne: tämä
tässä oli meidän perhe. Muu maailma oli kaukana ulkopuolella.
Tässä oli ketju, jonka läpi ei päästetty ketään. (103)
Laineen ote perheproblematiikkaan on sekä psykologinen että yhteiskunnallinen.
Hän käsittelee köyhyyden, syrjäytymisen ja epätasa-arvon vaikutusta nuoriin varsinkin alkutuotannossaan.
1990-luvun kirjoissa hän tarkastelee perheen sisäistä dynamiikkaa etenkin ns. ei-tyypillisissä perheissä
sekä hyvin toimeentulevissa keskiluokan perheissä. Arkkitehti-isän ja kiinteistönvälittäjä-äidin poika
kritikoi vanhempiaan Kuujuhlassa:
Ne rakastivat häntä niin, että hän oli tukehtumaisillaan.
Ne rakensivat häntä kuin taloa ja vihasivat kaikkea sitä mikä
uhkasi kaataa niiden huolella suunnitellun rakennelman. (53)
Monenlaisia perheitä
Tyttö tuulesta, poika pimeästä -romaanissa perheen muodostavat lukioikäinen Anna, hänen
pikkusiskonsa sekä tyttöjen isä. Vanhemmat ovat eronneet, ja äiti elää uudessa avioliitossa
toisella paikkakunnalla. Isän ja tyttärien elämä sujuu pieniä arjen ongelmia lukuun ottamatta
sutjakkaasti. Äitikin pitää yhteyttä, ja Annalla on häneen hieman etäinen, mutta luottamuksellinen
suhde. Myönteiseksi kuvattu isän ja tyttärien perhe-elämän kuvaus heijastelee kirjailijan omassa
elämässään tekemiä ratkaisuja.
Myrtti, yhden talven tytössä perheeseen kuuluu kolme sukupolvea: teini-ikäinen Myrtti ja
alakoululainen Miika, äiti sekä mumma. Näyttelijä-äiti elää paljolti omaa elämäänsä, kun mumma ja
Myrtti pyörittävät taloutta. Nuortenkirjallisuudessa isovanhemman rooli on usein hyvin myönteinen.
Mummo tai vaari ymmärtää nuorta paremmin kuin oma vanhempi. Niin Myrtissäkin: mumma tekee kodista
kodin olemalla aina läsnä. Asetelma muuttuu, kun mumma sairastuu ja Myrtti joutuu ottamaan vastuun.
Sannan ja Sirin tarina (Hyvästi, valkoinen) on klassinen: leskeksi jäänyt isä solmii uuden avioliiton.
Syntyy uusperhe, jonka osaset eivät loksahda paikoilleen helposti. Asetelmassa on lievää kliseisyyttä
kielteisesti kuvattujen äiti- ja sisarpuolen hahmoissa, mutta salatun tragedian paljastuminen muuttaa näkökulmia.
Isän ikävää
Vuosituhannen alun kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa isän kaipuu on selvä trendi. Laine tarttui
aiheeseen kuitenkin jo 1980-luvulla teoksessaan Tyttö tuulesta, poika pimeästä. Työtön ja alkoholia
reippaasti käyttävä Mika ajattelee: ”Jos faija olisi elänyt. Kaikki olisi ollut ihan toisin.” (6)
Hänen unelmansa ovat niin kipeitä, ettei niitä voi paljastaa edes tyttöystävälle:
Faija seisoo laiturilla, se on faijan kotipaikka, sillä on siellä
rannalla talo. Äitikin on siellä. He kaikki kolme alkavat asua siinä
talossa. (46)
Identiteettinsä isän muistoon kiinnittänyt nuorukainen saa vasta nuorena aikuisen kuulla totuuden:
- Se... isäs muuttu kun sinä olit syntyny, äiti nyyhkäisi. - Ja sitte se lähti... /--/
- Miten niin muuttu? Minne se lähti? Täällähän se oli.
- Ei se ollu sinun isäs, jonka sinä muistat. Kun oliskin ollu... se niin tykkäsi sinusta, Erkki,
kun sillä ei ollu omaa poikaa.
- Mikä vitun Erkki? (113-114)
Oharissa päähenkilö Outin ystävä Laura kaipaa isäänsä, josta ei ole kuullut vuosiin. Laura
paljastaa salaisuutensa, kun Outi suree miesystävän häipymistä:
Sä oot menettäny jonku Ekin, paskajätkän, joita on tulossa sun
elämääs lisää niin monta ku sä vaan haluut, ja sä voit sanoo
niille kaikille et pitäkää musta kiinni, rakastakaa mua. Mut mä
en voi mennä sanoon jolleki äijälle et rupee hei mulle faijaks
jooko. (51-52)
|
