Sinikka Laine - Rakkaus

Rakkaus

Lähes kaikki Sinikka Laineen nuortenkirjojen tytöt rakastavat, mutta kenenkään rakkaussuhde ei kestä: Outi jää yksin tultuaan raskaaksi (Ohari). Soilen poikaystävä palaa ex-tyttöystävän luo (Ei kenenkään, ei koskaan). Annan ja Mikan suhdetta varjostavat työttömyys ja alkoholiongelmat (Tyttö tuulesta, poika pimeästä). Kauniilla nupulla oleva rakkaus päättyy tragediaan (Jos et pelkää pimeää). Meristä ulee äiti poikaystävän häivyttyä (Töyhtö). Myrtti seurustelee naimisissa olevan miehen kanssa (Myrtti, yhden talven tyttö). Sannankin poikaystävä jättää (Hyvästi, valkoinen).

Jonkun oma – ja itsensä

Rakkaus ei ole helppoa, mutta vaikeuksista huolimatta tytöt uskovat siihen. Perinteisen tyttökirjan sankaritar tähtäsi avioliittoon, koska sen solmiminen oli velvollisuus ja naisen elämän päämäärä. Nuortenkirjallisuudessa rakastumista ja seurustelua on kuvattu aikuistumisen osana 1970-luvulta lähtien. Rakastuminen merkitsee omaksi itseksi kasvamista, mutta myös vastuun ottamista. Hyvästi, valkoisen Sannan sanoin:

Uskaltaa olla jonkun oma. Itsensä, ja jonkun toisen.
    Ei muuta.
    Välittää.
    Rakastaa. (105)

Rakastuessaan nuoret naiset haluavat irtautua totunnaisista malleista ja tehdä toisin. Tytöt peilaavat itseään etenkin äitiin. ”Sä et tiedä mitä rakastaminen tarkottaa”, ajattelee Aino äidistään (Jos et pelkää pimeää). Äidin vähättelevä suhtautuminen loukkaa Myrttiä (Myrtti, yhden talven tyttö):

- Sä oot olevinas aikuinen, äiti sanoi. - Mutta sä oot kuitenkin vielä niin nuori, sä et voi ymmärtää. Sä et oo vielä eläny naisen elämää.
Sä et tiedä musta mitään. Sä luulet, että mä oon sama ku silloin kun me istuttiin tässä ja sä aloit puhua kuukautisista. - - (76)

Veneeseen piilotettu purje

Toki Laineen kirjojen nuoret naiset kaipaavat romantiikkaa menneiden vuosikymmenten tyttökirjasankarittarien tavoin. Myös naisen perinteinen passiivinen rooli rakkaussuhteessa häivähtää toisinaan esiin. Töyhdön Meri muistelee:

Mutta hän oli rannalla lepäävään veneeseen piilotettu purje, ja Arto nosti hänet mukaansa. (58)

Eroottissävyisten mielikuvien merkitys pakona ankeasta arjesta korostuu Myrtin (Myrtti, yhden talven tyttö) salaisessa suhteessa naimisissa olevaan Amiin:

Nyt hän on tyhjänä raunioituvan talon erakko, jonka nahan alla hengittää lumottu prinsessa.
Hän viiltää lämmintä ihoa sormenpäillä. Hän painaa suunsa sitä vasten, piirtää huulilla ihmiskarttaa muistiin, uniin, yksinäisiin iltoihin, jotka ovat edessä. (39)

Tunteensa ehdottomuudessa Töyhdön Meri on sukua perinteisen tyttökirjan suurta rakkautta tavoitteleville nuorille naisille. Kun suhde loppuu, kaikki tuntuu olevan lopussa. Arki kuitenkin pelastaa ja eheyttää, vaikka järjen ja tunteen ristiriita tuntuu sovittamattomalta. Oharin Outi pohtii:

- - Siitä hänelle tuli mieleen että järki ja kaikki järkeen uskominen ja sen varassa eläminen oli kuin puu, jossa ei ollut yhtään oksaa, ja kun sen latvasta putosi, tuli suoraan ja kerralla alas että rysähti, mutta tunne oli puu, jossa oli miljoona oksaa, ja pudotessaan sai aina jostakin oksasta kiinni. - - (48-49)

Sinisen ruohon Venla poikkeaa rakkauteen kohtalokkaasti suhtautuvasta tyttökatraasta Laineen tuotannosta. Hänelle seurustelu Laurin kanssa merkitsee kepeää romanssia. Roolit keikahtavat nurin, ja poika pettyy:

- Venla. Mä rakastan sua. Mä en koskaan...
Se pani nopeasti käden suulleni, pudisti päätään. - Sä voit huomenna tavata jonkun toisen. Tai mä voin. Ei mikään oo niin taattua. Ei sais koskaan sanoa että ei koskaan. Mä en koskaan tapaa ketään toista. Mä en koskaan rakastu kehenkään toisen. Kun kumminkin joskus käy niin. Huomenna tai ens vuonna tai...no, ainaki joskus. (140)

Kuu kierähti radaltaan

Suhtautuminen seksin kuvaamiseen nuortenkirjallisuudessa alkoi muuttua 1970-luvulla. Vanhassa tyttökirjassa suudelma sinetöi romanttisen rakkauden, mutta modernissa nuortenkirjassa seksi kuuluu seurusteluun. Sinikka Laine oli yksi tabujen murtajista 1980-luvulla. Ei kenenkään, ei koskaan -teoksen seksikuvaukset (masturbointi, seksuaalinen väkivalta) saivat osakseen rajua kritiikkiä. Kuujuhlassa nuori tyttö raiskataan, mutta kirja keskittyy tapauksen seurauksiin. Muussa tuotannossa Laine enimmäkseen noudattelee kotimaisen nuortenkirjan valtavirtaa ns. tavanomaisen seksin kuvaajana.

’Eka kerta’ ja sen olot – turvallisuus, vastuu, läheisyys – ovat Laineen nuortenkirjojen tytöille tärkeitä, mutta tytön ja pojan kokemus ja toiveet menevät harvoin yksiin. Tytöt haluavat varmistua tunteistaan, pojat kyllästyvät odottamaan. Tytöt myös tajuavat – tai ainakin toivovat - tunteiden kehittyvän ajan myötä. Harrin tokaisu Soilelle (Ei kenenkään, ei koskaan) kertoo paljon nuorten seurustelusuhteen dynamiikasta:

’Sä oot vaan luonu jonku sellasen ihannekuvan et eka kerta pitäs olla jossain hemmetin turvassa ja kynttilänvalossa, eihän kaikki voi alussa olla niin täydellistä ku sä haluut, sä voisit vähä ottaa muaki huomioon –’ (59)

Ainolle rakastelu Kimin kanssa on eheyttävä kokemus ilman fyysistä nautintoakin (Jos et pelkää pimeää):

Äiti, Aino ajatteli. Isä, Sikke, Kata. Kaikki maailman ihmiset. Mä oon tässä. Mä oon käyny jossakin ja palannu takas, mut jonakin päivänä mä lähden uudestaan. Ja se tuntuu paremmalta kuin nyt. Mä vaan pidän huolen, ettei mulle käy niinku Sikelle. Mä pidän huolen, että se on rakkautta. (124)

Katkelmaan sisältyy myös ajatus siitä, että seksi on tytölle luvallista, kun hän rakastaa ja toimii vastuullisesti. Rakkaus ei kuitenkaan riitä suojelemaan seksin ei-toivotuilta seurauksilta, vaikka koko maailmankaikkeus antaisi luvan läheisyyteen. Oharin Outi ajattelee ennen ensimmäistä rakastelua: