E.N. Mannisen vaiheet ennen Ouluun muuttoa

Lapsuus ja opiskeluaika

Eero Niilo Manninen (tai tässä vaiheessa vielä Thonberg) syntyi Tampereella 16. huhtikuuta 1893. Hänen vanhempansa olivat koristemaalari Viktor Erik Thonberg ja Helmi Gustava Ahlgren. Isä oli luonteeltaan levoton ja lähti ilmeisesti omille teilleen pojan ollessa vielä pieni. Kirjailija arveli myöhemmin perineensä levottoman verensä isältään. Äiti muutti Enontekiölle ja meni uudestaan naimisiin nimismies Artturi Aleksanteri Mannisen kanssa.

Manninen kävi kansakoulun Enontekiöllä ja jatkoi opintojaan Oulun reaalilyseossa. Kesät hän vietti inventoimassa metsiä Koillismaalla, missä hän pääsi eräelämän makuun. Ylioppilaaksi Manninen kirjoitti Kajaanin yhteiskoulusta 1914.

Opinnot jatkuivat Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa. Jo lyseossa alkanut taideharrastus jatkui. Runous, lausunta ja teatteri kiehtoivat nuorta ylioppilasta. Toisaalta hän kiinnostui poliittisesta aktivismista ja syntymässä olevasta jääkäriliikkeestä. Viimein joulukuussa 1915 oli aika päättää Ida Aalberg -teatterin ja Saksan-matkan välillä. Manninen valitsi jääkärin epävarman tulevaisuuden.

Vaellusvuodet

Mannisen seikkailu kesti kolme vuotta. Hän toimi värvärinä ja erilaisissa jääkäriliikkeen tehtävissä Ruotsissa. Saksassa saadun sotilaskoulutuksen jälkeen hän palasi muiden jääkärien mukana Suomeen. Kansalaissodassa hän oli koillisrintamalla ja sen jälkeen osallistui vielä Viron vapaussotaan. Kun Manninen erosi Viron retkikunnasta 1919, hänen terveydentilansa oli heikko. Saksassa saatu keltatauti ja vapaussodan haavat eivät olleet saaneet rauhassa parantua.

Sen sijaan, että olisi jatkanut kesken jääneitä opintojaan, Manninen antoi periksi kulkuvietilleen. Seurasi kolme Lapin vapaudessa vietettyä vuotta, jotka kuluivat metsästyksen, kalastuksen ja urakkatöiden merkeissä. Iisuksi kutsuttuna jätkänä hän oppi tuntemaan Lapin ja sen asukkaat perin pohjin. Tänä aikana hän myös palasi ensimmäistä kertaa koulupoikavuosien jälkeen kirjoitusharrastuksen pariin. Hän purki sotamuistojaan Khanavala-nimisessä romaanin käsikirjoituksessa. Kustannusliike Kirja aikoi julkaista teoksen, mutta perui pian päätöksensä. Kirjailija hävitti myöhemmin käsikirjoituksen vieraannuttuaan sen teemasta.

Lapissa vietetyt vuodet palauttivat Mannisen terveyden ja 1922 hän palasi yliopistoon suorittamaan alemman oikeustutkinnon. Valmistuttuaan hän vietti vielä yhden kesän vetäen nuottaa Inarinjärvellä, mutta sitten oli aika vakiintua. Lokakuun ensimmäisenä päivänä 1923 Mannisesta tuli Utsjoen piirin nimismies. Hänen muuttaessaan virkataloonsa Onnelaan mukana oli myös tuore vaimo Anna Elisabeth tai tuttavallisemmin Liisa.

Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto 2004