|
Kesäksi 1921 Paulaharju sai Kalevalaseuralta
apurahan, jonka avulla hän teki keruumatkan Länsi-Lappiin.
Paulaharjut kiersivät Kolarista Kaaresuvantoon ja keräsivät tietoa
vanhoista tavoista, taioista ja tarinoista. He kirjasivat ylös seudun
tarinoita kolmena kesänä. Aineistot julkaistiin teoksessa ”Lapin
muisteluksia” vuonna 1922. Juttuja oli niin paljon, että niistä
riitti vielä toiseen teokseen ”Vanhaa Lappia ja Peräpohjaa”.
Lapin
muisteluksien alkusanoissa Paulaharju kertoo toimineensa metsä- ja
tunturikansan tulkkina tuodessaan heidän juttunsa kirjassaan julki. Hän
oli yhdistänyt kertojien muistelmat yhtenäisiksi kertomuksiksi.
Teoksessa on enemmän kaunokirjallisia kertomuksia kuin ennen. Ne
kertovat tarinaansa paikoista, niiden asuttamisesta ja ihmisistä.
"Kun porolappalainen muuttaa, muuttaa hän koko taloineen.
Hän rysäyttää kotansa kasaan, kääräisee leveät kotalouteet
kokoon ja sitoo kimppuihin pieljipuut sekä kotariuvut, parikymmentä
pitkää seivästä. Samoin kimppuaa hän kaikki muutkin talon
tarvekalut, keittoastiat, kiisat, laukut, ruokatavarat, vähät työkapineet,
vaatteet ja makuutarpeet. Autio kotamaa koivurisuineen ja
tulisijoineen, luövvi, jonka katoksen alle on kasattu porokelkat ja
ahkiot odottamaan talvea, ja kalakodat kalapönttöineen vain jäävät
rannalle osoittamaan ihmisen aherruspaikkaa." (s.89)
Kotakoivikko Enontekiöltä.
Valokuva: Samuli Paulaharju.
Pohjois-Pohjanmaan
museo, Samuli Paulaharjun kokoelma
Lapin
muisteluksissa on paljon noitia ja maahisia. Paulaharju kuvasi
teoksessa Lapin uskomusmaailmaa. Teosta on sanottu myös eräänlaiseksi
noitaeepokseksi.
"Jo vanhastaan on Lappi tunnettu noitien maaksi.
Suomalaisetkin, jotka itsekin olivat koko etevää tietäjäkansaa ja
muualla suuressa noitamaineessa, pitivät vasta Lappia oikeana tietäjien
maana, ja lapinnoitia kaikkien noitien noitina. Suomen suurimmat tietäjät
hakivatkin parhaimman mahtinsa aina Tuli-Lapista asti; mitä etemmäksi
he jaksoivat mennä, sitä mahdikkaampina he palasivat kotiin.
Kaikkialla saamme vieläkin kuulla kertomuksia vanhojen suurtietäjien
Tuli-Lapissa käynnistä, opinnoista siellä sekä huimasta
noitakyydistä takaisin." (s. 115)
Teoksen
lopussa on sana- ja asiaselityksiä. Ne ovat hyödyllisiä, sillä käytetyt
termit saattavat olla outoja ulkopaikkakuntalaisille. Kirjassa on
piirroksia ja valokuvia. Valokuvat jätettiin pois toisesta
painoksesta vuonna 1962.
|
