|
Paulaharjun
ohjeet keruutöihin olivat käytännöllisiä. Hän oli oppinut ne
itse useiden vuosien kokemuksen myötä. Hän välitti ohjeitaan
vaimolleen, mutta myös aloitteleville apulaisilleen kirjeenvaihdossaan. Ennen retkeä tuli tehdä tarkat
suunnitelmat. Kerääjän tuli tutustua alueeseen etukäteen niin
karttojen kuin kirjallisuudenkin avulla. Edellisen vuoden keräyksien
avulla Paulaharju mietti, mihin kysymyksiin tarvitsi lisätietoa ja
suunnitteli varsinaista keräysohjelmaa. Näiden tietojen avulla kulkija suunnitteli reitit ja yritti
hankkia yösijat paikan päältä.
Paulaharju
piti keruumatkoillaan aina matkapäiväkirjaa, johon kirjoitti tekemiään
huomioita. Samaan vihkoon kirjoitettiin kulkureitit ja kertojien
tiedot. Myös Jenny ryhtyi pitämään päiväkirjaa matkoilla
vuodesta 1925 lähtien. Jennyn päiväkirjat olivat monisanaisempia ja
kuvailevampia kuin Samulin. Niihin kirjattiin ylös tunnelmat, henkilöt
ja maisemat. Päiväkirjat täydensivät toisiaan. Päiväkirjan lisäksi
reissuilla tuli pitää kirjaa menoista.
Paulaharjulla
oli ohjeita myös haastatteluun. Taloon ei voinut noin vain rynnätä,
vaan ennen kuin haastattelemaan pääsi tuli tutustua talonväkeen,
luoda luottamusta. Tähän saattoi mennä päiviä. Parhaimmat tietäjät
löytyivät hiljaisten vanhusten parista, ei suupalttien joukosta.
Vanhuksien piti ensin saada kertoa omasta elämästään ja siinä
samalla he automaattisesti palasivat vanhoihin asioihin, joista sitten
sopi kysellä. Jos haastateltavalle jotenkin osoitti tuntevansa asiaa,
silloin yleensä välttyi valheilta ja sai todellisia juttuja.
Paulaharju matkalla.
Pohjois-Pohjanmaan
museo, Samuli Paulaharjun kokoelma
Pukeutumisesta
ja matkatavaroista Paulaharju opasti lyhyesti. Repussa tuli olla vain
tarpeellisin, sillä kulkeminen raskaan repun kanssa ei onnistunut.
Vain parit varavaatteet reppuun ja hyvät kengät jalkoihin. Sääskiä
karkottamaan oli hyvä ottaa pullo pikiöljyä. Keruuvälineisiin
kuuluivat muistilehtiöt, piirroslehtiöt ja valokuvausvälineet.
Paulaharju
käytti viimeisessä keruutyössään apulaisvalokuvaajaa. Tällekin hän
antoi tarkat ohjeet. Kuvakohteet olivat ennalta valittuja. Kuvat tuli
ottaa ihmisistä työssään. Kuvattavien tuli olla asianmukaisesti
puettuna kunkin työn vaatimalla tavalla. Kuvattavat eivät saaneet
katsoa kameraan. Heidän tuli olla hetkinen paikallaan, mutta silti
luonnollisessa työasennossa.
|
