Museon asialla
Paulaharju
oli ollut Jyväskylän vuosinaan seminaarin museon hoitajana. Hän oli
oppinut kokoelmien järjestelyn ja esineiden keräämisen siis jo ennen
kuin ryhtyi Oulun museon kokoelmainhoitajaksi vuonna 1908. Museo oli
perustettu vuonna 1895, mutta vasta 1911 se sai pysyvän sijoituksensa
Ainolaan. Paulaharjun tehtävänä oli kokoelman uudelleenjärjestely. Hän
pääsi tehtävässään tutustumaan muidenkin kaupunkien museoihin.
Museo
oli hankaluuksissa sotien aikaan. Vuonna 1921 tilanne oli jo parempi, ja
museo sai rahaa kokoelmiensa järjestelyyn ja oppaan kirjoittamista
varten. Paulaharju kirjoitti sen seuraavana keväänä. Oppaassa museo
esiteltiin huoneittain. Huoneita oli seitsemän. Niiden sisältö
vaihteli esihistoriallisista esineistä työ- ja kulkuvälineiden kautta
kirkollisiin esineisiin. Erityinen oma osastonsa oli Lapin esineille ja
oululaiskodeille. Museoesineitä oli tuohon aikaan lähes 3000 rahat
mukaan laskien. Muut kokoelmaesineet olivat kirjoja ja kuvia.
Tästä
kokoelmasta suuri osa tuhoutui vuonna 1929 museon palossa. Paulaharju
alkoi kerätä uutta kokoelmaa, vaikka oli luopunut kokoelmainhoitajan
toimesta jo vuonna 1924. Kiire ja väsymys oli pakottanut hänet vähentämään
töitä. Erostaan huolimatta Paulaharju osallistui museon toimintaan mm.
istumalla sen johtokunnassa kuolemaansa saakka. Kesällä 1930 hän
kierteli Lappia T. I. Itkosen kanssa keräten uuden entistä ehomman
kokoelman museota varten. Uusi kivinen museo avattiin 1933. Museo ja sen
esineistö kokivat vielä toisenkin tuhon vuoden 1940 pommituksissa. Se
tuhosi jälleen kerätyn kokoelman.
Paulaharju
lahjoitti testamentissaan Pohjois-Pohjanmaan Museoyhdistys ry:lle
kirjastonsa, pohjoisen valokuvien negatiivit ja luettelot sekä
esinekokoelmia. Nykyäänkin Pohjois-Pohjanmaan museossa on Samuli
Paulaharjun työhuone ja kirjasto kävijöiden katseltavana.
|
