1960-luvun murros

1960-luvulla Oulun, vanhan tervaporvarikaupungin, rakenteita natisuttivat suuri muutto, vasta perustetun yliopiston henkinen vaikutus, alueellinen kulttuuripolitiikka sekä tietysti se, mitä kutsutaan 60-luvun arvokeskusteluksi ja yleisradikalismiksi.

Kasvukeskus Oulu imi paljon uutta väkeä tehtaisiinsa sekä laajenevaan yliopistoon ja toimi välietappina matkalla Ruotsiin tai Etelä-Suomen keskuksiin. Vuonna 1960 kaupungissa oli noin 53 000 asukasta ja vuosikymmentä myöhemmin jo yli 87 000. Vuoteen 2001 mennessä asukasluvun oletettiin rikkovan maagiset 200 000.

Kasvun kääntöpuoli oli se, että Oulu tyhjensi pohjoisia maaseutuja. Aku-Kimmo Ripatin ja Paavo Kähkölän Siirtomaasuomi-pamfletissa (1970) epäiltiinkin, että tällä menolla ”vuonna 2000 joka toinen pohjoissuomalainen on liikaa”.

Aku-Kimmo Ripatti ja Paavo Kähkölä: Siirtomaasuomi (1970).
Klikkaa kuvaa.

Valtion uusi kulttuuripoliittinen ohjelma ja laki ”taiteen edistämisen järjestelystä” (1968) paransivat edellytyksiä kulttuuritoiminnan kehittämiselle myös pohjoisessa. Valtion osuus taiteiden tukemisessa ja organisoinnissa kasvoi, ja kulttuurihallintoa hajautettiin alueellisiin keskuksiin - perustettiin läänin taidetoimikunnat.

Muutos lähti kuitenkin yksilöistä. Omat ja junan tuomat kulttuuriradikaalit virittivät kaupunkiin lähes pakolla suvaitsevamman ja monipuolisemman keskustelukulttuurin. Jos Oulu olisi jäänyt sovinnaisimpien piirien vaatimiin asetelmiin, se tuskin olisi alkanut kasvaa ja kehittyä siksi mitä se nyt on.

Teoksen saatavuustiedot

Lähteitä:

Häyrynen 1996; Manninen 1995; Mäkelä 1986; Ripatti ja Kähkölä 1970.

Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto 2005