|
”Oulun profetia” nousi
1960-luvun alussa valtakunnalliseksi puheenaiheeksi. Ilmiötä
käsiteltiin päivä- viikko- ja aikakauslehdissä; se eli artikkeleissa,
lehtiuutisissa, pääkirjoituksissa, kolumneissa ja mielipidekirjoituksissa.
”Oulun profetiaksi” kutsutaan oululaisen Laila
Heinosen vuoden 1961 elokuusta alkaen antamia lopun ajan
ennustuksia, joita hän kannattajineen piti Jumalan sanelemana
ilmoituksena. Profetiat koottiin kirjaksi Suomi,
sinun pelastuksesi on Minun Poikani veressä (1961).
Oulun profetian ydinsanoma oli, että
mikäli Suomen kansa ei tee ajoissa parannusta, Suomi kärsii saman kohtalon
kuin pienet Baltian maat. Oulu ylenee Heinosen profetioissa ”siunatuksi
kaupungiksi”, josta valtava herätys leviää koko maahan ja edelleen Ruotsiin
ja Norjaan. Näin muodostuu yhteispohjoismainen rukousrintama - eräänlainen
hengellinen Pohjolan unioni.
Laila Heinonen profetoi Oulun raastuvanoikeudessa vuonna
1967.
Suomen Kuvalehti 19.8.1967. Klikkaa kuvaa.
Noottikriisi
Oulun profetian ilmoittamaan etsikkoaikaan
osui yksi Suomen sodanjälkeisen historian vakavimmista ulkopoliittisista
kriiseistä. Sen laukaisi Neuvostoliiton lokakuussa 1961 antama nootti,
jossa perättiin takeita Suomen lojaalisuudesta itänaapurilleen kiristyneessä
maailmapoliittisessa tilanteessa. Noottikriisi antoi painokkuutta myös Oulun
profetian varoitussanomalle ja politisoi sen.
Profetian saamaa julkisuutta tuleekin
arvioida laajemmassa kylmän sodan, ydinvarustelun ja suomettumisen
ilmapiirissä. Aika oli otollinen julistukselle, joka käänsi apokalyptisiksi
kuviksi kansalaisten kollektiivisia pelkoja ja aavistuksia. Profetia antoi
ilmaisun tunnoille, joista ei suomettumisen oloissa virallisesti saanut puhua.
Profeettamellakat
Etsikkoaika aika tuli ja meni, mutta Oulun
profetia nousi otsikoihin vielä kesällä 1967. Heinoslaisten provosoiva
esiintyminen houkutteli satoja nuoria Oulun keskustaan, parveilemaan ja
huutelemaan lahkon omistaman huoneiston edustalla. Jännitys puhkesi pariviikkoisiksi
”profeettamellakoiksi”.
|
