|
Pohjoisesta tuli elinaikanaan
valtakunnallisestikin huomattu kulttuurilehti ja merkittävä pohjoinen lisä
siihen tiedostavien aikakauslehtien kirjoon, johon lukeutuivat Tricont,
Ydin, Tilanne, Aikalainen, Kulttuurivihkot,
Parnasso...
Erno Paasilinna toimi Kaltion
päätoimittajana vuosina 1963 - 1964, mutta ajautui nopeasti törmäyskurssille lehden
johtokunnan kanssa. Paasilinnan kokoama toimitus erosi hänen kanssaan ja perusti uuden
lehden, Pohjoisen, jota Paasilinna toimitti vuosina 1964 - 1966.
Oulussa käytiin 1960-luvulla kulttuuritaistelu
perinnetietoisen Kaltion piirin ja nuoremman polven radikaalin Pohjoisen
”maisteripiirin” välillä. Lehdet toteuttivat eri tehtäviä: Kaltio sotien jälkeistä
henkistä jälleenrakennusta, Pohjoinen 60-lukulaista kulttuuripolitiikkaa ja keskustelevuutta.
Kaleva leimasi Paasilinnan kumppaneineen
”kulttuurikuikeloiksi”, kunnes Pohjoisen siirtyminen Kalevan haltuun vuonna 1968 - ja
ehkä osaltaan myös ärhäkän Paasilinnan luopuminen päätoimittajan tehtävistä - lievensi
vastakkainasettelua.
Pohjoisen maisteripiiri
Ajatus uudesta lehdestä oli tervetullut myös
paikalliselle maisteriporukalle, opettajakolmikolle Aarni Mononen, Martti Ursin
ja Pertti Karkama. He pohtivat turhautuneina kapakoissa,
mitä Oulussa oikein voisi tehdä. Kyse oli tuolloin vielä lähinnä liberaalista, nuorempaa keski-ikää
olevien miesten ryhmästä, joka halusi keskustella asioista.
Kun lehti oli perustettu, siihen rekrytoitiin
väkeä myös laajenevasta Oulun yliopistosta. Pohjoisen ydinjoukon kokoonpano oli miehinen.
Paasilinnan ja maisteripiirin ympärille kerääntyivät muun muassa Matti Rossi (lyseon lehtori),
Rae Murhu (yliopiston ylikirjastonhoitaja), Tauno Vesala (oulunsalolainen
työmies), lehtorit Tauno Lähteenkorva ja Pauli Anttila sekä myöhemmin yliopisto-opettajat
Esko Ervasti ja Kari Sallamaa.
Pohjoisen linjat
Pohjoinen kapinoi aluksi lähinnä oululaista
ahdasmielisyyttä vastaan. Vasta vähitellen lehti alkoi muuttua vasemmistolaisemmaksi sekä
aiheiltaan yleissuomalaisemmaksi ja yleismaailmallisemmaksi. Se julkaisi juttuja pasifismista,
Vietnamin sodasta, futurologiasta, seksuaalisuudesta, pop-taiteesta… Linjaan vaikutti sekin, että
eteläsuomalaiset kirjoittajat saivat lehdessä yhä enemmän sijaa.
Paasilinna herätti kirjoittelullaan ärtymystä
paikkakunnan vanhoillisissa piireissä. Tilanteen kiristyttyä äärimmilleen – Paasilinnaa jopa uhkailtiin –
hän katsoi vuonna 1966 viisaimmaksi lähteä Oulusta kustannusosakeyhtiö Kariston leipiin Hämeenlinnaan.
Hänen jälkeensä päätoimittajat Kalevi Rousti ja Aarni Mononen toivat Pohjoiseen
omat painotuksensa.
|
