PÄÄSIVULLE

TEKIJÄT

PALAUTE

KIRJASTO

 

 

 

Oulun ylioppilaskunta

1960-luvun lopulla Oulun yliopiston ylioppilaskunta politisoitui ja radikalisoitui, ja puoluepoliittiset listat ilmestyivät ensi kertaa sen vaaleihin. Ylioppilaskunta vaikutti myös kaupungin kulttuuri- ja yöelämässä.

Keskustan opiskelijaliitto (KOL), Oulun opiskelevat oikeistonuoret (OOON myöhemmin OPO), Oulun Akateeminen Sosialistiseura (OASS), Oulun opiskelevien sosialidemokraattien yhdistys (OOSY), Oulun sosialistiset opiskelijat (OSO),tulisen taistolainen Oulun marxilaiset opiskelijat (OuMO)...

Nämä lyhenteet tulivat 1970-luvulla perin tutuiksi ylioppilaskunnan touhuja ja ylioppilaslehteä seuraaville opiskelijoille. Paikoista yliopiston hallinnossa, ainejärjestöissä ja muissa elimissä taisteltiin 1970-luvulla verissä päin. Asiat jäivät usein toissijaisiksi, tärkeintä olivat asemat ja voimasuhteet.

 

Kulttuuria ja opiskelijaelämää

Ylioppilaskunta kantoi kortensa myös kaupungin kulttuuritarjontaan perustamalla muun muassa kamera- ja kirjallisuuskerhoja, ja vuonna 1963 piti ensi-iltansa Oulun ylioppilasteatteri. Nuoret radikaalit tilasivat esityksiä myös muualta, jotta kaupungin uinuvaksi koettuun kulttuuriin olisi saatu säpinää.

Anna-Maija Ylimaula: Papintyttö (1976).
Klikkaa kuvaa.

 

Ja mitäpä olisi opiskelijaelämä ilman opiskelijaravintoloita. Oulussa niitä olivat 1960- ja 1970-luvuilla teekkarien Rattori sekä Reidar ja Monttu Välkkylän ylioppilaskylässä, Pohjankaleva Domus Botnican asuntolassa sekä monet kasvonkohotukset kokenut Rauhalan ylioppilastalo. Suosittuja olivat myös kulttuuriravintolat Tervahovi, Haarikka ja Botnia-pub.

 

 

Teoksen saatavuustiedot


Lähteitä:

Nyyssönen 1998; Rauhala 1985; Roininen 2005; Salo ja Lackman 1998.

Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto 2005