|
Asevelvollisuuden päätyttyä Rintalan tie vei Helsingin
yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Kouluvuosina hän oli kulkenut
vanhoillislestadiolaisten seuroissa Oulun rauhanyhdistyksellä, mutta
irtautunut liikkeestä jo ennen ylioppilaaksituloaan. Päätöksen
opinnoista hän oli tehnyt viimeisenä lyseolaisvuonnaan.
"Papin mustan kaavun alla sykki sama
sydän kuin
vuosisatoja aiemmin: ainoastaan Jumala voi sekä vapauttaa että
rangaista. Näköalansa avautumisella taiteen suuntaan hän oli
yrittänyt hävittää mielestään papin mustan kaavun. Se ei ollut
onnistunut. Koulun ylimmällä luokalla hänessä alkoi kypsyä
päätös. Hän menisi opiskelemaan teologiaa."
(Rintala: Taiteen ja kirjallisuuden hiljaisuutta kuunnellen)
Teologian ohella Rintala opiskeli jonkin aikaa kirjallisuutta ja
valtiotiedettä. Kokonaan pappisopinnot keskeytyivät muutaman
lukukauden jälkeen. Pappia ei Rintalasta tullut, vaikka häntä
joskus on verrattukin saarnamieheen. Tuleva kirjailija luopui
luterilaisesta teologiasta, mutta maailmankatsomuksellinen ja
uskonnollinen pohdinta jatkui, nyt sävyltään esteettisenä.
Pohjois-Pohjalaisen osakunnan kirjalliseen piiriin tutustumisen
myötä kaunokirjallisuus alkoi kiinnostaa yhä enemmän.
Uskonnollisten ongelmien selvitteleminen kaunokirjallisuuden kielellä
johti näytelmän kirjoittamiseen.
V. 1952 valmistunut yli 6-tuntiseksi arvioitu näytelmä ei koskaan
päässyt näyttämölle, mutta yhteydet teatteripiireihin aukenivat.
Seuraava näytelmä jäi kesken, mutta kolmas, Baalin kuningatar,
onnistui. Se esitettiin Intimiteatterissa v. 1954. Samana syksynä
ilmestyi Uuteen testamenttiin pohjautuva esikoisromaani Kuolleiden
evankeliumi.
"Kypsä esikoisromaani", otsikoi Kai Laitinen Helsingin
sanomissa julkaistun arvostelunsa. Modernistisena pidetyn romaanin
vastaanotto oli kauttaaltaan myönteinen. Jatkoa seurasi jo seuraavana
vuonna, jolloin ilmestyi Rintalan läpimurtoromaani Rikas
ja köyhä. Kirjailijan julkaisutahti tästä eteenpäin oli
ripeä: kirjoja ilmestyi vähintään yksi vuodessa.
Opiskelu Helsingissä merkitsi siirtymistä pois Oulusta.
1950-luvun puolimaissa kirjailija solmi Raili Pihkalan kanssa
avioliiton, josta syntyi neljä tytärtä:
Rauna Maria 1956, Annaliina 1958, Laura Josefiina 1960 ja Lea Mirjam Ulriika 1965.
Perhe asettui aluksi
asumaan Helsingin Katajanokalle.
|
