|
klikkaa kuvaa
|
Oululaisella sanomalehti Kalevalla oli merkittävä
asema Paavo Rintalan elämässä. Ensikosketus Kalevaan tapahtui keväällä
1949, kun lehden etusivulla julkaistiin pitkäperjantaina 15.4. uskonnollinen runo Roomalainen
sotilas. Runon teemana on syyllisyys Jeesuksen
ristinkuolemaan ja sen kautta saatu armo:
"…rakkaus Jumalan
on sovittanut kuolollaan
synnit ja pilkkani kirkuvan,
ne
veriruskeista valkeiksi muutetaan."
|
|
Runon taustalta löytyy
uskonnollisen herätyksen saanut nuorukainen, jolle
lestadiolaisseuroissa käynti oli jokaviikkoinen tapahtuma.
Samana keväänä
ilmestyi äitienpäivän Kalevassa (8.5.1949) klassinen äitienpäiväruno
Minun äitini ja vuotta myöhemmin kaatuneitten muistopäivänä
(18.5.1950) isänmaallinen Patria vobis vita carior erat (vapaasti
suomentaen "Isänmaa oli teille elämää kalliimpi"),
jonka nuori Paavo on omistanut talvisodassa kaatuneelle isälleen.
|
Säännöllinen yhteistyö Kalevan kanssa alkoi
kesällä 1960, kun vielä julkaisemattomasta romaanista Mummoni ja Mannerheim
ilmestyi lehdessä ennakkoon katkelmia. Saman vuosikymmenen
lopulla, syksyllä 1968 julkaistiin Kalevassa sarja "Kirjeitä
piiritetystä Leningradista" ennen Leningradin kohtalosinfonia
-teoksen ilmestymistä.
|
|
Tammikuussa 1973 Rintala aloitti yli kaksikymmentä
vuotta kestäneen työnsä kolumnistina. Taustalla oli läheinen
ystävyys Kalevan toimitusjohtaja Aaro Korkeakiven
kanssa. Rintala, joka Suomen
rauhanpuolustajien puheenjohtajana oli kehittänyt laajan idänsuhteiden
verkoston, oli keskeinen henkilö Kalevan luodessa suhteita niin
Neuvostoliittoon kuin Viroonkin.
Enimmillään kolumneja ilmestyi useita viikossa,
yhteismäärä lähenteli joinakin vuosina kolmeakymmentä. 1980-luvulla Rintala määritteli
itsensä sanomalehtikirjailijaksi: "Kirjoitan
Kalevaan Ouluun artikkeleita ja sillä työllä hankin
toimeentuloni." Kaikkiaan n. 330:n
Kalevassa ilmestyneen kirjoituksen aiheet liikkuivat laajalla
alalla: politiikkaa, historiaa, filosofiaa, kulttuuria,
kirjallisuutta, taidetta, musiikkia. 1970-luvulla kirjailija esitti
historiantulkintoja, otti kantaa kotimaan- ja maailmanpolitiikkaan ja
analysoi maan idänsuhteita tavalla, joka aiheutti kovaakin
polemiikkia. Keskustalainen Rintala leimautui vasemmistolaiseksi ns.
punaisen akvaarion muodostaneen kolumnistijoukon tavoin.
Kolumnien aiheena oli aika ajoin myös lapsuuden-
ja nuoruudenkaupunki. 1980-luvun puolimaissa ilmestyi kaksi laajaa
omaelämäkerrallista kirjoitussarjaa, joissa kirjailija piirtää
kuvaa 1940- ja 1950-luvun Oulusta ja maailmasta tarkan analyyttisesti.
Viimeisten vuosien kirjoitukset ovat kirjallis-filosofisia pohdintoja
mm. ihmiskunnan tulevaisuudesta. Itsenäisyyspäivänä 1996
ilmestynyt kirjoitus, jonka Rintala alun perin piti juhlapuheena, oli
otsikoitu paljonpuhuvasti: "Uudelle vuosituhannelle arvotyhjiössä".
|
Lähteet:
Hynninen, Jukka: Paavo Rintala 60 vuotta 20.9.1990
Kyrki, Irma: Paavo Rintala 50 v.
20.9.1980
Seppälä, Raimo: Paavo
Rintala Valehtelijan muistelmista: Ei enää koskaan tällaista
romaania!
Suistola, Jouni:
Kaleva. Sata vuotta kansa
kaikuja
  
|
