KOMin teatteriteko
Jorma Kairimo muokkasi ensimmäisenä
Skiftesvikin romaanin Pystyyn haudattu (1984) KOM-teatterin
näytelmäksi. Maailman ensi-iltaansa esitys tuotiin romaanin
syntysijoille, ”alkuperäisyleisön” eteen Martinniemen työväentalolle
17.1.1986. Näytelmän ohjasi Pekka Milonoff, joka oli yhdessä
Kairimon kanssa käynyt jo aiemmin Martinniemessä haistelemassa tunnelmia
ja tutustumassa kylän ihmisiin sekä autenttisiin paikkoihin. Lavastuksen
suunnitteli Eeva Ijäs. Näyttämölle kerättiin rekvisiittaa
martinniemeläisten taloista ja kylän rannoilta.
Markus Fagerudd sävelsi näytelmään sataman ääniä kuvaavan
musiikin, joka eli tarinan mukana, antoi siihen entistä syvempiä sävyjä
ja auttoi katsojaa ymmärtämään eri ajan- ja todellisuustasojen liukumia.
Pääosissa olivat Marja-Leena Kouki, Pauli Poranen ja
Heikki Paavilainen.
Martinniemen ensi-iltaa kiiteltiin teatterin
valtakunnalliseksi merkkitapahtumaksi. Reportaasimaisessa kritiikissään
Kirsikka Moring kirjoitti: ”Teatteri ja sen aihe ovat tulleet
yhdeksi lihaksi.” (Helsingin
Sanomat 20.1.1986.)
Vaikka Pystyyn haudatun tapahtumat sijoittuvat
pieneen pohjoissuomalaiseen kalastaja- ja satamakylään, ne voisivat
sattua missä tahansa tulemisen ja lähtemisen leimaamassa paikassa.
Ohjaaja Milonoff sanookin Pystyyn haudatun tarinasta:
”Siinä on työhön, rakkauteen, elämän
perusasioihin, kuolemaan liittyviä tuntoja, sen käsittelytapa on
rituaalinomainen – siksi se pystytään vastaanottamaan eri puolilla.” (Tarinaniskijä Skiftesvik.)
Kom-teatteri kiersi Pystyyn haudatulla
laajalti ympäri Suomea, mutta myös ulkomailla, DDR:ssä,
Tshekkoslovakiassa, Unkarissa, Bulgariassa, Kreikassa, Italiassa,
Sveitsissä, Ranskassa, Saksassa, Neuvostoliitossa ja Meksikossa
toteuttaen Suomen teatterihistorian laajamittaisimman ulkomaan
kiertueen. Kirjailija itse oli mukana Neuvostoliitossa KOM-teatterin
vierailulla vuonna 1988, jolloin Pystyyn haudattua esitettiin
muun muassa muslimi-tataarien asuttamassa Kazanin kaupungissa.
Skiftesvik kertoo, että näytelmän kohtaus, jossa isä (Aaro, Pauli
Poranen) ja poika (Bruuno, Heikki Paavilainen) ovat alasti saunassa, oli
muslimikatsojille liikaa. Joukko naisia ryntäsi kirkuen ulos salista
hakemaan miliisiä. Miliisin ehdittyä teatteriin näyttelijät olivat jo
pukeneet päälleen, eikä esitystä keskeytetty, vaikka sellainenkin vaara
oli. Miliisi seurasi esityksen loppuun tuimannäköisenä ovensuussa. |
