|
Joni Skiftesvikin esikoisteos, J. H. Erkon palkinnolla palkittu
Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja ilmestyi keväällä 1983.
Esikoinen sai upean vastaanoton. Skifesvikiä kiitettiin novellin
uudistajaksi, vaihtuvien todellisuuksien taikuriksi, Haanpään
kaltaiseksi mestariksi, Márquezin tapaiseksi maagiseksi
realistiksi.
Kiehtova kokoelma sisältää 14 novellia: ”Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja”, ”Aavistaja”,
”Filmimiehet”, ”Katve”, ”Yö Helsingissä”, ”Ensimmäinen työpäivä”, ”Peilinki”,
”Piippolaan”, ”Kutinkallan Kekkonen”, ”Kolme miestä Kostamuksessa”,
”Valtuuskunta”, ”Parantava lääke”, ”Vanha mies” ja ”Näprääjä”.
Teoksen upea niminovelli ehti valmiiksi kokoelman ensimmäisenä. Kirjailija kertoo,
että sen taustalla on hukkumistapaus hänen omilta kotirannoiltaan 1960-luvulta.
Hän sanoo olleensa mukana naaraamassa kahta hukkunutta veljestä,
muistavansa elävästi ihmisten ahdistuksen ja vanhempien tuskan.
Karussa, mutta koskettavassa novellissa vallitsee hyytävän jäinen, sininen tunnelma.
Kirjailija on valjastanut meren, tuulen ja koko luonnon kuvaamaan
kuoleman ylivoimaisuutta, jopa raakuutta. Sekä miljöö, henkilökuvaus
että juonenkulku nivotaan ainoastaan hukkuneisiin pikkupoikiin. Lämpöä
ahdistuksen keskelle tuovat leikkaukset menneeseen, elämän ja kuoleman
rajan ylittävä rakkaus, nöyrä alistuminen suuremman voiman edessä sekä
lapsien kiehtova ajatusmaailma. Novelliin pohjautuva samanniminen
tv-elokuva (ohjaaja Raimo O. Niemi) valittiin Pohjoismaiden
parhaaksi lyhytelokuvaksi vuonna 2003.
Kokoelman ensimmäinen novelli kertoo Eilan isästä, joka sotilassairaalasta
palattuaan alkaa varustautua vihollisen hyökkäyksen varalle ja jolle tämän vuoksi
naureskellaan. Myös hänen tytärtään pilkataan höperehtivän isän vuoksi.
Yksi ilkkujista on Allu Sorsakoski, joka esiintyy epämiellyttävänä
tyyppinä myös Skiftesvikin muussa tuotannossa. Itse isän, Toppilan
Paulin, takaumana esitettyyn tarinaan mennään Skiftesvikille
tyypilliseen tapaan nykyhetkeen sijoittuvasta alkuluvusta, jossa nainen
tuo miehensä kuolinilmoitusta lehden konttoriin ja saa osakseen töykeää
kohtelua.
Skiftesvik kertoo saaneensa alkuidean novelliin lukiessaan Kainuun Sanomien sota-aikaisia
vuosikertoja: ”Järkytyin kuolinilmoitusten määrää. Kuvittelin
tapahtumaa, kun leski tuo rintamalla kaatuneen miehensä
kuolinilmoituksen lehteen. Siitä se alkoi…”
Humoristinen kertomus pohjautuu väljästi Skiftesvikin omiin armeijavuosiin, sillä myös hän
joutui komennukselle maatalousnäyttelyyn pyörittämään armeijan
pr-filmejä ja esittelemään sotaväen toimintaa. Kommellus toisensa
jälkeen seuraa surkuhupaisen vääpelin johtamaa komennuskuntaa.
Omakohtaisen kokemuksen tuntua lisää kerronnan minämuoto, jota
Skiftesvik käyttää harvoin.
”Katve”
Tarjoaako luonto turvapaikan, vapauden ja onnellisen olotilan? ”Katve” on symbolinen
kertomus vanhasta naisesta, joka pakenee outoa huutoa luonnonhelmaan.
Skiftesvik sijoittaa novellin tuttuihin maisemiinsa ruokoiselle rannalle
ja käärmekuusia kasvavaan metsikköön, jonne merituuli puhaltaa ja jonne
aallokon jymy kantautuu.
Skiftesvik on ammentanut kertomukseensa aineksia lehtimiesajan työreissultaan
Helsinkiin, jolloin hänen oli yövyttävä remuisassa matkustajakodissa ja tavattava aamulla
maan huomattavimpia päättäjiä. Novellin päähenkilö voisi olla vaikkapa
hänen alter egonsa. Raumalakin joutuu hotellipulan vuoksi yöpymään
levottoman matkustajakodin hetekalla. Nukkumisesta ei tule mitään, ja
Raumalan kulahtaneesta olemuksesta keljuillaan aamulla ennen
ministeritapaamista. Novellista on tehty
tv-elokuva (ohjaaja
Pauli Virtanen, 1985).
Kertomuksessa toilailevan Liisan Veera-äiti on Skiftesvikin teoksille tyypillinen naishahmo:
nöyryytetty mutta elämänhaluinen ja rohkea, arjen sankari. Novellin
miljöö on Skiftesvikille kesätyöpaikkanakin tuttu sahan lautatarha.
Tapahtumat voisivat sijoittua hänen vanhaan kotikyläänsä Martinniemeen,
jossa valtaa piti Rauma-Repola ja jossa vaikuttivat pitkään
novellissakin viitatut lakkotaistelut mustine listoineen.
”Peilinki” on isäänsä etsivän ja tätä muistelevan Mikko-pojan surullinen kertomus,
sillä isä löytyy lopulta kuolleena, kuten jo novellin alussa voidaan aavistella.
Mikon muistot liikkuvat halveksunnasta kaipuuseen ja lopulta rakkauteen,
jopa kunnioitukseen, vaikka kaikki isän aikeet jäivätkin toteuttamatta.
Horisontissa siintää valkoinen laiva, isän ja pojan yhteinen unelma,
kuin lupaus paremmasta elämästä.
Novellin merenrantamaisemat ja luontokuvaus toistuvat kautta Skiftesvikin
tuotannon. Kirjailija itse kertoo kiivenneensä lapsuudessaan
samanlaiseen peilinkiin kuin novellin Mikko. Kylän pojille Kiiminkijoen
suulla Rivinokalla olevaan korkeaan väylämerkkiin kiipeäminen oli
eräänlainen rohkeuskoe. ”Ensimmäinen työpäivä” ja ”Peilinki" ovat
aineksina Kiiminkijokisuulla kuvatussa tv-elokuvassa
Kenraalin
poika (ohjaaja Pauli Huotari, 1985).
Jo nimi vie lukijan Skiftesvikin suosikkikirjailijan Pentti Haanpään
maisemiin, ja novellin Oikku suunnitteleekin kiertuetta huviteltallaan
Piippolaan, jossa hän löisi rahoiksi ja päihittäisi pokkapöydässä
itse Haanpään. Skiftesvik on saanut novelliinsa aineksia
lähipiiristään, sillä hänen tätinsä miehellä oli aikoinaan huviteltta ja
sen myötä muistoja Haanpään tapaamisesta pokkapöydässä Piippolassa.
Luopumisen vaikeus ja ohi ajava aika ovat teemoja tässä lämminhenkisessä,
Uuniluudan kaltaisia hupaisia hahmoja sisältävässä novellissa. Hörähtääkö rivien välissä
piippolalaisen mestarikertojan nauru?
Novelli kertoo merkillisestä puhelinkorjausmatkasta karulle saarelle. Tekstissä
limittyy kaksi tarinaa: uhkarohkeaa reittiä tehtävän korjausmatkan
lisäksi kerrotaan Kekkosta tukkipuusta veistävästä, elämässäänkin
haaksirikkoutuneesta kalastaja-Kallesta. Matkan karien piirittämälle
saarelle tekevät Samperi, Sorvari ja Kukkonen, joka muistelee aiemmin
samoille vesille tekemäänsä traagista reissua. Lukijan yllättävä sattuma
toimii novellissa mitä parhaimmalla tavalla. Aineksia tekstiin on
antanut eräs Skiftesvikin tekemä juttumatka Iin edustan saaristoon.
”Kolme miestä Kostamuksessa”
Autenttisiin maisemiin Kostamukseen ja Kainuuseen vievä tarina yllättävine käänteineen on
taidonnäyte pilke silmäkulmassaan lukijaa härnäävältä Skiftesvikiltä.
Yksi matkalaisista vaihtuu venäläiseksi loikkariksi, mutta missä
vaiheessa? Skiftesvik itse oli Kajaanissa ollessaan
Suomi–Neuvostoliitto-seuran kulttuurijaoston jäsen ja osallistui
muutaman kerran Kostamuksen-matkoille.
Novellissa päästään salaviisaan Mularin ukon Hannes-pojan matkassa niin
kasinon stripparinäytökseen kuin kansainväliseen vesiensuojelukongressiin Sveitsiin ja tarjotaan
eräs selitys sille, miksi Kiiminkijoesta aikoinaan tuli Project Aqua
-suojelukohde. Suomalaisvaltuuskunta selviää suuresta kongressista
hämmästyttävän hyvin, vaikka se tuntuu olevan kokouskoukeroista aivan
ulkona.
Novellin ulkomainen paikallisväri on Skiftesvikin tuomisia juttumatkalta Montreux´sta.
Novelliin perustuvan samannimisen, riemukkaan
tv-elokuvan (1984)
on ohjannut Pauli Virtanen.
”Parantava lääke”
Vanha Mämmelä on kuolemankielissä, kunnes saa apua vaimonsa Aliinan kiikuttamasta
ihmelääkkeestä. Humoristisen pikku tarinan parantava lääke on yllättävän
arkipäiväinen ja varmasti jokaisen saatavilla.
Taivaanrannan maalari, autoja rassaava Viltteri astuu esiin ensi kerran tässä novellissa, eikä
sen jälkeen päästäkään kirjailijaa otteestaan. Hän on sympaattinen
surullisen hahmon ritari, joka on saanut köyhät eväät elämäänsä.
Päähenkilönä novellissa on kuitenkin jo reilusti Viltteriä vanhempi
mutta kiimaralliasteelle jäänyt ”vanha mies”, työtön Öövini. ”Vanha
mies” kertoo sattuvien sutkautusten mestarin Öövinin ja häntä seuraavien
Viltterin ja Junnun kaupunkireissusta ja nahinasta nakkikopilla.
Novellin kerronta on poikkeuksellisesti minämuotoista, ja sen tarjoilee
karvanoppa-auton takapenkillä istuva Junnu, jonka ajatukset leikkaavat
mukaan tapahtumien taustoja.
Esikuvia sekä Viltterille että Öövinille kirjailija kertoo löytäneensä nuoruutensa kotikylästä;
yleispätevässä nykyajassa novellin tapahtumapaikat tuovatkin mieleen
Oulun ja Martinniemen. ”Vanha mies” on yksi kolmesta novellista, joita
Skiftesvik on käyttänyt Katsastus-elokuvansa (1988)
pohjana. Novelli sisältyy myös Viltterin ja Mallun värikkäästä elämästä
kertovaan kertomuskokoelmaan
Viltteri ja Mallu (2003).
”Näprääjä” on jatkoa ”Vanhalle miehelle”. Nyt päähenkilö on elämässään epäonnistuva Viltteri,
jolle on käynyt vahinko: sanavalmis ja rempseä Mallu on synnyttänyt
todennäköisesti juuri hänelle käsipuolipojan, Jaakko Malakiaksen. Mallun
velipoika Junnu, joka on jälleen novellin kertoja, on saanut puhutuksi
Viltterin vierailulle ensikotiin katsomaan Mallua ja Jaakkoa (Skiftesvik
kertoo olleensa mukana samankaltaisella vierailulla kaverinsa tukena
nuoruudessaan). Kun Viltteri ihmettelee vauvan epämuodostunutta kättä,
Mallu tokaisee:
Saattaa olla, että sinä
et tiedä miten lapsia tehdään. Sinähän olet sellainen näprääjä, kaikki
jää puolitiehen. Eikä sinulla mikään pysy kunnossa, ei mopot eikä autot.
(”Näprääjä”; s. 225.)
Viltteri suhtautuu näpräämiensä autojen venttiileihin, Malluun ja nyt saamaansa
jälkeläiseen suurin piirtein samalla tavalla: niitä pitää hioa. Myös
tämä novelli on pohjana Skiftesvikin tv-elokuvalle
Katsastus
(1988).
|
