|
Joni Skiftesvikin
merkitys suomalaisessa kirjallisuudenhistoriassa ei rajoitu vain siihen,
että hän on kärkipään prosaisti. Yhtä lailla hän on tehnyt loistavia
käsikirjoituksia ja dramatisointeja sekä pitkiin kokoillan elokuviin,
lyhyempiin tv-elokuviin (jotka aiemmin luokiteltiin tv-draamoiksi) ja
näytelmiin. Myös hänen proosatekstinsä on usein ”elokuvallista”
zoomauksineen ja leikkauksineen toisiin aikoihin ja toisiin paikkoihin.
Ystävät toverit -elokuva on miltei moraliteetiksi luonnehdittava kertomus rahan vallasta
ja ahneudesta kaiken tuhoavine seurauksineen. Se on myös kannanotto
luonnon riistoa vastaan. Elokuva kertoo fiktiivisen tarinan
nikkelikeisari Jurmalasta ja hänen lapsettomuudesta kärsivästä
narkomaanipuolisostaan. Nikkelipatruunan suureellisista
syntymäpäiväjuhlista liikkeelle lähtevä kertomus sijoittuu toisen
maailmansodan alle ja sen pyörteisiin Ruijan rantaan. Jäämeren rannikon
nikkelikaivoksen omistaja käy kauppaa natsi-Saksan, Neuvostoliiton ja
skandinaavisten naapurimaiden kanssa aina sen mukaan, miten politiikan
tuulet vaihtuvat. Sodan mentyä hänen puheillaan ovat heti uudet
asiakkaat. Elokuvan juoni sivuaa jonkin verran Petsamon suurta
vakoilujuttua, josta Skiftesvik on kirjoittanut muutakin.
Vaikkei Skiftesvik
olekaan koskaan asunut Petsamossa, hän sanoo tuntevansa voimakasta
yhteyttä alueeseen. Näin kenties siksi, että hän kuuli
lapsuudenkodissaan puhuttavan paljon Petsamosta, jossa hänen mummonsa
ehti olla siirtolaisena kolmen pienen tyttärensä kanssa talvisodan alla.
Elokuvaan hän ei sukunsa tarinaa kuitenkaan kirjoittanut, vaan otti
siitä aineksia ensin novelliinsa ”Petsamon kultatynnyri” (1991)
ja myöhemmin näytelmäänsä Nikkelikukka (2004).
Ystävät, toverit
oli valmistuttuaan kallein suomalainen elokuva. 16 miljoonaa markkaa
maksanutta elokuvaa kuvattiin kolme vuotta yhteispohjoismaisena
tuotantona Suomessa, Norjassa, Neuvostoliitossa ja Virossa. Saksalaisen
pääesikunnan juhlahuoneistona oli Oulun kaupungintalon komea juhlasali.
Kirjailija Skiftesvik vilahtaa elokuvassa saksalaisena upseerina.
Tämä kansainvälinen
suurelokuva sai ensi-iltansa joulukuussa 1990, TV2:ssa se on esitetty
kolme kertaa. Elokuvan käsikirjoitus syntyi Joni Skiftesvikin ja
ohjaaja-tuottaja Rauni Mollbergin yhteistyönä. Skiftesvik on kritisoinut
Mollbergia siitä, että tämä muutti yksipuolisesti käsikirjoitusta, jätti
kokonaisia kerronnan tasoja ja teemoja toteuttamatta ja toi elokuvaan
groteskeja, jopa inhonaturalistisia sävyjä. ”Koskaan ylitseni ei ole
kävelty niin pahasti kuin tässä elokuvassa”, Skiftesvik sanoo.
Nikkelipatruuna Jurmalaa
esittää virolainen Mikk Mikiver ja hänen vaimoaan ruotsalainen
Stina Ekblad. Koskettavan roolityön tekee Paavo Liski (Kaakamo).
Elokuva palkittiin Belgian Bruggessa järjestetyillä Pohjoismaisen
elokuvan festivaaleilla. Tom Hamberg sai Jussi-patsaan elokuvan
lavastuksesta. |
