|
Saatuaan Loistavan
Armfeltin valmiiksi Vaaskivi oli kovin uupunut työntekoon. Jo
vuosia hänellä oli ollut haaveena päästä kauas etelään,
antiikin juurille. Hän sopi kustantajansa Gummeruksen kanssa, että
se maksaa hänen matkansa Italiaan.
Korvaukseksi Vaaskivi kirjoitti matkalta artikkeleita ja
matkakertomuksen sekä suunnitteli uutta historiallista romaania.
Vaaskivi luki ennakkoon mahdollisimman paljon
Italiasta. Hän tahtoi tuntea maan menneisyyden ymmärtääkseen sen
nykyisyyttä. Vuoden 1939 alussa lähti kirjailija matkalleen. Hän
kiersi ympäri Italiaa ja tutustui taiteeseen, vanhoihin rakennuksiin,
kirkkoihin ja luostareihin. Vaaskivi tunsi palanneensa kauan
kadonneena olleeseen kotiinsa. Oli kuin hän olisi jo elänyt käymissään
paikoissa, niin tutuilta ne tuntuivat.
Kesän Vaaskivi vietti Livernossa, jonne myös
Elina Vaara oli tullut. He vuokrasivat huvilan meren rannalta ja
nauttivat etelän auringosta, mikä oli hyväksi Vaaskiven
terveydelle. Kirjailija vietti päivänsä huvilan parvekkeella
kirjoittaen Rooman tietä ja
suunnitellen Tiberius-romaaniaan. Syksyn tullen sota alkoi lähestyä
yhä uhkaavammin, ja pariskunta katsoi haikein mielin parhaaksi palata
Suomeen.
Vaaskivi palasi mielessään usein takaisin
Italiaan. Muistot ja haaveet mahdollisesta paluusta auttoivat häntä
jonkin aikaa jaksamaan sodan paineiden keskellä. Viimeisen syksyn
mielenterveydelliset ja ruumiilliset ongelmat ajoivat hänen mieltään
yhä kauemmas todellisesta ajasta ja paikasta. Vaaskiven serkku,
Kirsti Paasio, seurasi kirjailijan viimeisiä viikkoja Hietasaaren
huvilalla. Hän kysyi, miten Vaaskivi saattoi olla yksin huvilalla
sodan keskellä. Vaaskivi vastasi, ettei hän siellä ollutkaan. Hän
oli Italiassa.
|
