Vaaskiven kuoleman jälkeen julkaistiin Pyhän
kevään lisäksi muitakin teoksia. Vuonna 1945 julkaistiin
kokoelma kirjailijan kirjeitä nimellä Kutsumus.
Nimi kertoo oivallisesti Vaaskiven elämän voimasta, kutsumuksesta ja
intohimosta kirjoittamiseen. Kirjeet valaisevat hyvin Vaaskiven
tunne-elämää ja yksityistä ajatusmaailmaa. Ne tuovat esiin
Vaaskiven suhteen ulkomaailmaa, perhettään ja tuttaviaan kohtaan.
Erityisen hyvin Vaaskiven elämänvierautta kuvaa kirje Elina Vaaralle
vuonna 1936:
”Minun sieluni historia
on täysin tuntematon ja vieras läheisimmille omaisilleni, sillä
kai ymmärrät, että ihminen, joka elää kaltaistensa parissa ja
ottaa näennäisen intensiivisesti osaa yhteiseen olemassaolon
seikkailuun, voi loppujen lopuksi kuitenkin elää ja kuolla kenenkään
häntä todella tuntematta.”
Valikoima Vaaskiven sanomalehtiartikkeleita
julkaistiin Kurjet etelään
–teoksessa vuonna 1947. Suurin osa artikkeleista on kirjoitettu
vuosina 1940-1941. Ne pohjautuvat enimmäkseen Vaaskiven matkoihin
Viroon ja Italiaan. Italia oli teokseen valittujen artikkeleiden
suurin innoittaja. Vaaskivi kirjoittaa matkakokemuksistaan ja kuvailee
Italiassa näkemiään kohteita. Italian historia nousee voimakkaasti
esiin kirjoituksissa.
Monta vuosikymmentä Vaaskiven kuoleman jälkeen
ilmestyi vielä yksi käsikirjoitus, vuonna 1934 kirjoitettu Arkaadiset
jumalat. Kreikkalaisen ja vähä-aasialaisen uskonnon
tulkintaa. Kirja
julkaistiin vuonna 1990 Saara Liljan ja Martti Linblomin toimitustyön
tuloksena. Teoksessa Vaaskivi esittelee vanhoja kreikkalaisia jumalia,
joita hän oli tutkinut ahkerasti jo nuorena miehenä. Hän pohtii
myyttien ja uskontojen syntyä ja kehitystä. Teos on puhtaasti
kaunokirjallinen, mutta sen asiatiedot perustuvat tutkimukseen.
Maalaileva tyyli on vallalla tässäkin Vaaskiven kirjassa.
Vaaskivi luonnehtii teoksensa tarkoitusta
seuraavasti:
”…tarkoituksena
on luoda synteesi helleenisestä psykoosista ja analysoida sen
yksityiskohtia. Arkaadisilla jumalilla tarkoitan inhimillisen hengen
senlaatuisia uskomuksia, joihin plastillisen sopusointuisuuden
ohella yhtyy syvempi, maanalainen sielullinen aines, jotka siis
jumaluutensa ohella kuuluvat myös luovaan ja kaunissisältöiseen
satanismiin.”
Unohdettu Vaaskivi
Tatu Vaaskivi lienee nykyajan lukijoille melko
tuntematon, ainakin Oulun ulkopuolella. Vaaskiven kaunokirjallisista
teoksista otettiin useita painoksia pian julkaisemisen jälkeen.
Eniten painoksia otettiin Yksinvaltiaasta. Loistava Armfelt levisi
laajemmin myös ulkomaille, ennen kaikkea Ruotsiin.
Teosten julkaiseminen ja myynti tyrehtyivät vähitellen.
Kaunokirjalliset ihanteet muuttuivat, ja Vaaskivi edusti vanhaa
perinnettä. Sodan jälkeinen, niukkuutta ihannoiva modernismi ei
katsonut Vaaskiven edustamaa tyyliä suopeasti. Vaaskivellä ei
katsottu olevan mitään annettavaa uudelle lukijakunnalle. Markku
Ihosen mukaan Vaaskivellä on kuitenkin edelleen annettavaa nykyajan
lukijoille. Hänen kriitikonnäkemyksellään ja teräväkatseisuudellaan
on edelleen kysyntää. Lisäksi Ihonen huomioi, että aina tulee
olemaan lukijoita, jotka vallitsevasta ajan estetiikasta välittämättä
arvostavat kolmekymmenluvun kerrontaa.
|
