PÄÄSIVULLE

TEKIJÄT

PALAUTE

KIRJASTO

 

 

 

Omalle uralle

Taloudellisen toimeentulon turvaaminen ja oman koulupohjan täydentäminen olivat ne tavoitteet, joihin Sara Wacklin pyrki lähes koko elämänsä ajan. Avioliitto ei hänen kohdallaan ollut kovinkaan todennäköinen ratkaisu: varaton, huomattavan pitkäkasvuinen ja jolseannäköinen Sara tiedosti ilmeisesti jo varhain, ettei hänellä ollut kummoisia mahdollisuuksia – eikä liiemmin halujakaan – kilvoitella avioliittomarkkinoilla.

Etäisen sukulaisen, apteekkari Johan Julinin tarjoaman taloudellisen avun turvin Saralle tarjoutui tilaisuus ranskan kielen ja musiikin opintoihin Turussa 1813–1815. Fredrika Runeberg on kuvannut kertomuksessaan ”Tre som flyttade till Sverige” Julineilla järjestettyjä kahvikutsuja, joihin osallistui myös nuori Sara, erikoinen tyttö, joka herätti huomiota lähipiirinsä ulkopuolellakin:

Talossa, johon seurue kokoontui, oli sähkökone. Sen vieressä seisoi tyttö, pikemmin ruma kuin kaunis, mutta vilkas ja hyvin kiinnostunut kokeiluista.
   Oli hauskaa kuulla hänen puhuvan, eikä hän ollutkaan niukkasanainen.
   Myöhemmin näin hänet joskus. Kunnia ja maine olivat muka mittaamattoman arvokkaita hänen silmissään ja runsas palkinto jokaisesta ponnistuksesta, millä niitä voi hankkia. Hänelle naurettiin, sillä hänellä oli tapana kirjoittaa. Niin arvattiin, vaikka harvat olivat nähneet mitään hänen kädestään lähtenyttä.

Kirjoittaessaan Muistelmansa Sara toteutti tavoitteen, jota hän oli kypsytellyt jo vuosikymmenten ajan. Johan Julinin isästä, Oulussa vaikuttaneesta apteekkari Julinista hän kertoo tarinoissa ”Julinin luonnontieteelliset kokoelmat” ja ”Julin ja Lapin noita”.

Turun vuosien jälkeen Sara Wacklin työskenteli kotiopettajattarena eri puolilla Etelä-Suomea. Erityisen merkitykselliseksi muodostui Hämeen läänin kuvernöörin Gustaf Hjärnen perheessä vietetty aika. Sara ystävystyi kuvernöörin vaimon kirjailija Sofia Gustava Hjärnen kanssa ja tutustui hänen kirjallisessa salongissaan ajan johtaviin kulttuurihenkilöihin. On ilmeistä, että tuolloin solmitut suhteet edistivät sittemmin Wacklinin koulujen menestystä.

Sofia Hjärnen runokertomus Tawastehus Slott (1831) kertoo keskiaikaiseen Hämeen linnaan sijoittuvan rakkaustarinan.


Lähteet:

Forssel, Pia: Kirjoittavat naiset. – Teoksessa Suomen kirjallisuushistoria 1. Hurskaista lauluista ilostelevaan romaaniin. Toim. Yrjö Varpio ja Liisi Huhtala. Helsinki: SKS, s. 284 –297.

Halila, Aimo: Sara Wacklin ja hänen pohjalaismuistelmansa. – Teoksessa Sara Wacklin: Sata muistelmaa Pohjanmaalta. Suom. Katri-Ingman-Palola. Acta societatis historica ouluensis. Scripta historica XV. Oulu: Oulun historiaseura 2005, V– XVI.

Manninen, Kirsti: Nöyryys ja uhma – Sara Wacklin. – Teoksessa Sain roolin johon en mahdu. Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Helsinki: Otava 1989, s. 98–114.

Mäki, Päivi: Muutama sananen Sarasta. Sara Wacklinin elämä ja muistelmat. Oulu: Sara Wacklin -juhlavuoden toimikunta 1990.

Runeberg, Fredrika: Tre som flyttade till Sverige. – Teoksessa Fredrika Runeberg: Piirroksia ja unelmia. Suom. Tyyni Tuulio. Porvoo: WSOY 1982.

Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto 2005