PÄÄSIVULLE

TEKIJÄT

PALAUTE

KIRJASTO

 

 

 

Elämäntyö opettajana

Ura opettajana oli 1800-luvulla varsin tyypillinen valinta naimattomalle säätyläisnaiselle. Opettajan työ ymmärrettiin kotona tehtävän työn jatkoksi, yhteiskunnalliseksi äitiydeksi. Uutta oli se perinpohjaisuus ja päämäärätietoisuus, jolla Sara hankki ammattitaitonsa.

Vuonna 1819 Sara Wacklin palasi kotikaupunkiinsa Ouluun ja perusti sinne ensimmäisen tyttökoulunsa, josta tuli pian kaupungin porvaristytärten suosima opinahjo. Koulun opetusohjelma vastasi pojille triviaalikoulussa annettavaa opetusta: Wacklinin tavoitteena oli jatkaa tyttöjen opetusta siitä mihin alkeiskouluissa jäätiin. Koulu oli ehtinyt toimia vain kolme vuotta, kun se tuhoutui Oulun palossa toukokuussa 1822.

Yhtä huono onni oli myös sillä täysihoitolakoululla, jonka Wacklin perusti Amalia Ertmanin kanssa Turkuun vuonna 1823. Koulu oli kaksiluokkainen, ja oppilaita oli parhaimmillaan jopa 60. Hyvin menestyneen koulun toiminta päättyi Turun paloon 1827.

 

Oulun originellein opettaja

Kaikki oli aloitettava jälleen kerran alusta. Vuonna 1830 Wacklin muutti Ouluun ja avasi tyttökoulun. Kaupungissa toimi tuolloin toinenkin yksityinen tyttökoulu, mutta sen oppimäärä rajoittui lähinnä käsitöihin. Wacklinin koulussa, joka sijaitsi kauppaneuvos Franzénin talon itäpäädyssä, opiskeltiin uskontoa, laskentoa, historiaa, maantietoa, saksaa ja ranskaa.

1830-luvun Oulu oli reilun neljäntuhannen asukkaan kaupunki, jossa miltei kaikki tunsivat toisensa. Pitkä, laiha ja tummapukuinen ”tant Sase” tiedettiin originelliksi opettajattareksi, neuvokkaaksi ja huumorintajuiseksi, mutta myös kummalliseksi, teräväkieliseksi, helposti kiihtyväksi ja epäluuloiseksi. Wacklin oli kiinnostunut historiasta ja politiikasta, ja tuttavien kerrotaan tervehtineen häntä usein sanoen: ”Nyheter, nyheter Mamsell Wacklin”!

Ennen kaikkea hän oli kuitenkin hyvän opettajan maineessa. Wacklin yhdisti kristillisen näkemyksensä Rousseaun oppeihin lastenkasvatuksesta ja pyrki tekemään opetuksestaan innostavaa ja vaihtelevaa. Ruumiillista kuritusta hän vastusti. Wacklinin koulussa ei ollut luokkia vaan ryhmiä, ja sukkelasanainen opettajatar elävöitti opetusta tarinoilla omasta elämästään ja vanhasta Oulusta. Näytelmät ja retket kuuluivat myös ohjelmaan. Usein tutustumiskäyntien kohteena oli apteekkari Julinin perustama kasvitieteellinen puutarha, joka sijaitsi nykyisten Hupisaarten alueella.

1800-luvun alun Oulua. Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmat.


Lähteet:

Halila, Aimo: Sara Wacklin ja hänen pohjalaismuistelmansa. – Teoksessa Sara Wacklin: Sata muistelmaa Pohjanmaalta. Suom. Katri-Ingman-Palola. Acta societatis historica ouluensis. Scripta historica XV. Oulu: Oulun historiaseura 2005, V– XVI.

Manninen, Kirsti: Nöyryys ja uhma – Sara Wacklin. – Teoksessa Sain roolin johon en mahdu. Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Helsinki: Otava 1989, s. 98–114.

Mäki, Päivi: Muutama sananen Sarasta. Sara Wacklinin elämä ja muistelmat. Oulu: Sara Wacklin -juhlavuoden toimikunta 1990.

Pitkänen-Koli, Taina: Sara Wacklin aikansa tulkkina ja uuden airueena. – Kaleva 21.10.1990, s. 22.

Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto 2005